uloke – Wikisanakirja (original) (raw)
- IPA: /ˈulokeˣ/
- tavutus: u‧lo‧ke
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uloke | ulokkeet |
genetiivi | ulokkeen | ulokkeidenulokkeitten |
partitiivi | uloketta | ulokkeita |
akkusatiivi | uloke; ulokkeen | ulokkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ulokkeessa | ulokkeissa |
elatiivi | ulokkeesta | ulokkeista |
illatiivi | ulokkeeseen | ulokkeisiinulokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ulokkeella | ulokkeilla |
ablatiivi | ulokkeelta | ulokkeilta |
allatiivi | ulokkeelle | ulokkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ulokkeena | ulokkeina |
translatiivi | ulokkeeksi | ulokkeiksi |
abessiivi | ulokkeetta | ulokkeitta |
instruktiivi | – | ulokkein |
komitatiivi | – | ulokkeine-+ omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ulokkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo | uloket- |
sana ulko- (vartalo ulo-) + johdin -ke ; käytössä 1800-luvun puolivälistä[2]
1. keskiruumiista huomattavasti ulkoneva osa
| englanti: appendage | | | | -------------------------------------------------- | | |
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.