uloke – Wikisanakirja (original) (raw)

uloke (48-A)[1]

  1. ympäristöstään ulkoneva kohta, ulkonema, ulkouma
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uloke ulokkeet
genetiivi ulokkeen ulokkeidenulokkeitten
partitiivi uloketta ulokkeita
akkusatiivi uloke; ulokkeen ulokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ulokkeessa ulokkeissa
elatiivi ulokkeesta ulokkeista
illatiivi ulokkeeseen ulokkeisiinulokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulokkeella ulokkeilla
ablatiivi ulokkeelta ulokkeilta
allatiivi ulokkeelle ulokkeille
muut sijamuodot
essiivi ulokkeena ulokkeina
translatiivi ulokkeeksi ulokkeiksi
abessiivi ulokkeetta ulokkeitta
instruktiivi ulokkein
komitatiivi ulokkeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulokkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo uloket-

sana ulko- (vartalo ulo-) + johdin -ke ; käytössä 1800-luvun puolivälistä[2]

1. keskiruumiista huomattavasti ulkoneva osa

| englanti: appendage | | | | -------------------------------------------------- | | |

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.