urakka – Wikisanakirja (original) (raw)

urakka (14-A)

  1. (liiketaloustiede) kiinteään hintaan tehtävä laajuudeltaan tarkoin määritetty, usein vaativa työ, urakkatyö, jonka aikataulu on sovittu urakkaehdoissa
    Olipa haastava urakka, mutta voitimme ajassa.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urakka urakat
genetiivi urakan urakoidenurakoittenurakkojen(urakkain)
partitiivi urakkaa urakoitaurakkoja
akkusatiivi urakka; urakan urakat
sisäpaikallissijat
inessiivi urakassa urakoissa
elatiivi urakasta urakoista
illatiivi urakkaan urakkoihinurakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urakalla urakoilla
ablatiivi urakalta urakoilta
allatiivi urakalle urakoille
muut sijamuodot
essiivi urakkana urakkoinaurakoina
translatiivi urakaksi urakoiksi
abessiivi urakatta urakoitta
instruktiivi urakoin
komitatiivi urakoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uraka-
vahva vartalo urakka-
konsonantti- vartalo -

1. urakkatyö

englanti: piece work puola: akord ruotsi: beting, ackord saksa: Akkord m., Akkordarbeit f. tšekki: akord unkari: szakmány venäjä: подряд m., урок (urok) viro: töövõtt, tükitöö

aikaurakka,päiväurakka,sähköistysurakka,työurakka,urakkapalkka,urakkasopimus,urakkasumma,urakkatyö

urakka

  1. (poronhoito) porouros toisella ikävuodellaan
    Uulan ajokas oli vasta äsken taamottu urakka.

1. poro toisella ikävuodellaan