vahinko – Wikisanakirja (original) (raw)

vahinko

1. ikävä asia
   Vahinko, että et pääsekään juhliin.
   Mikä vahinko!

1. ikävä asia

vahinko (1-G)

1. ilman pahaa tarkoitusta tehty teko
   Anteeksi, se oli vahinko.
2. edellisestä johdettuna virtsan tai ulosteen tuleminen housuihin
   Emilialla kävi vahinko ja hänellä tuli pissat housuun.
3. tuleminen suunnittelematta raskaaksi
4. (yl. monikollinen) jonkin tapahtuman tai toiminnan aiheuttama menetys, tappio tai tuho
   Onnettomuudesta aiheutui miljoonien dollarien vahingot.
   olla vahingoksi

• IPA: /ˈʋɑhiŋko/

• sanan alkuperää ei tunneta[1]

• vahingoittaen

• vahingoittamatta

• vahingossa

• adjektiivit: vahingollinen

• verbit: vahingoittaa

hallavahinko,henkilövahinko,hirvivahinko,hoitovahinko,hyönteisvahinko,kulovahinko,liikennevahinko,merivahinko,miljoonavahinko,myrskyvahinko,omaisuusvahinko,palovahinko,porovahinko,potilasvahinko,riistavahinko,routavahinko,satovahinko,savuvahinko,sotavahinko,syönnösvahinko,tuotevahinko,tuplavahinko,vahingonilo,vahingonkorvaus,vahingonlaukaus,vahinkoeläin,vahinkolapsi,vahinkovakuutus,vesivahinko,ympäristövahinko,öljyvahinko

• antaa vahingon kiertää

• ei vahinko tule kello kaulassa = ei varoita tulostaan

• laittaa vahinko kiertämään

• vahingosta viistastuneena

• vahinko Kielitoimiston sanakirjassa

• vahinko Tieteen termipankissa

• vahinko Suomen etymologisessa sanakirjassa

• Artikkelit 776, 970, 1159 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”vahinko”.