vaieta – Wikisanakirja (original) (raw)

vaieta (72-D) (taivutus[luo])

1. lakata puhumasta, lopettaa puhuminen
2. (kuvaannollisesti) hiljentyä tai lakata ilmaisemasta itseään millään tavalla (esim. rauhan solmimisen, kuoleman tms. takia)
   Aseet vaikenivat.
   Suuri taiteilija on vaiennut.
3. olla vaiti, ääneti, puhumatta, olla hiljaa
4. olla kertomatta muille, pitää omana tietonaan

• IPA: /ˈʋɑi̯et̪ɑˣ/

• tavutus: vai‧e‧ta

• johdos sanasta, jonka itämerensuomalainen alkumuoto on *vaikka ’hiljainen, äänetön’ < germaaninen laina[1]

• pimittää

• substantiivit: vaikeneminen

• verbit: vaientaa

• adjektiivit: vaitonainen

• adverbit: vaiti

• vaieta Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 591, 1034 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”vaieta”.