vainaa – Wikisanakirja (original) (raw)

vainaa (17)

1. (murteellinen) vainaja, kuollut ihminen (persoonana)
   – ”Elämä kannattaa elää loppuun saakka”, ruukasi Kalle-vainaa sanoa.
   – Niin, Kalle oli mukava mies.
2. (harvinainen) kuollut ihminen, ruumis
   Kun Pekka astui sisään, Kalle oli vainaana pirtin lattialla.
3. (arkikieltä, halventava) henkilö, jonka puhuja toivoisi olevan jo kuollut
   – Pete, kato, tässä on Martti-vainaa!
   – Jaa, taidankin tästä lähteä meille.
   – Hei, mitä sä nyt – äääääkkk!!!!

• IPA: /ˈʋɑi̯nɑː/
• tavutus: vai‧naa

• vainaja

• ammuvainaa

• vainaa Kielitoimiston sanakirjassa