vala – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Vala

vala (9)

  1. Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen vakuutus, pyhä sitoumus
    Ministerit vannovat valan tai antavat eettisestä tai uskonnollisesta syystä juhlallisen vakuutuksen.
  2. ylätyylinen tai juhlallinen lupaus
    Vannoa koston, rakkauden vala.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vala valat
genetiivi valan valojen(valain)
partitiivi valaa valoja
akkusatiivi vala; valan valat
sisäpaikallissijat
inessiivi valassa valoissa
elatiivi valasta valoista
illatiivi valaan valoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valalla valoilla
ablatiivi valalta valoilta
allatiivi valalle valoille
muut sijamuodot
essiivi valana valoina
translatiivi valaksi valoiksi
abessiivi valatta valoitta
instruktiivi valoin
komitatiivi valoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

Hippokrateen vala,ilmaisuvala,ilmoitusvala,kuuliaisuudenvala,lippuvala,lääkärinvala,merimiesvala,olympiavala,papinvala,sotilasvala,todistajanvala,tuomarinvala,uskollisuudenvala,uskollisuusvala,valaliitto,valamies,valanteko,valanvannonta,valapatto,veljeysvala,verivala,virkavala

vala

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä valaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä valaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä valaa

vala

  1. yksikön genetiivimuoto sanasta val
  2. monikon genetiivimuoto sanasta val