valittaa – Wikisanakirja (original) (raw)

valittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. valittaa + elat.: ilmaista tyytymättömyys sanoin tai äännähdyksin
   Hän valittaa koko ajan rahasta.
2. valittaa + part.: ilmaista katuvasti olevansa pahoillaan
3. (oikeustiede) ilmaista tyytymättömyys tuomioon tai päätökseen vaatimalla tapauksen uudelleenkäsittelyä tuomioistuimessa
   Esko valitti käräjäoikeuden antamasta sakkotuomiosta, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

• IPA: /ˈʋɑlit̪ːɑːˣ/

• tavutus: va‧lit‧taa

• vaikeroida

• purnata

• surkutella

• marista

• substantiivit: valittaja, valittaminen, valitus

• verbit: frekventatiivinen valitella

• valittaa Kielitoimiston sanakirjassa

• valittaa Suomen etymologisessa sanakirjassa