vana – Wikisanakirja (original) (raw)
vana (9)
- aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana
Veneen vana katoaa pian aaltoihin.
Lentokoneiden taivaalle piirtämät vanat näkyvät sopivalla säällä vielä pitkään koneiden mentyä. - vako, uurros
Kottaraiset tulevat auran vanalle etsimään matoja. - (kasvitiede) kasvin ilmaverson varsiosa
- IPA: /ˈʋɑnɑ/, [ˈʋɑ̝nɑ̝]
- tavutus: va‧na
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vana | vanat |
| genetiivi | vanan | vanojen(vanain) |
| partitiivi | vanaa | vanoja |
| akkusatiivi | vana; vanan | vanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanassa | vanoissa |
| elatiivi | vanasta | vanoista |
| illatiivi | vanaan | vanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanalla | vanoilla |
| ablatiivi | vanalta | vanoilta |
| allatiivi | vanalle | vanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanana | vanoina |
| translatiivi | vanaksi | vanoiksi |
| abessiivi | vanatta | vanoitta |
| instruktiivi | – | vanoin |
| komitatiivi | – | vanoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
- substantiivit: vanamo
jälkivana,kukkavana,perävana,vanavesi
vana
- yksikön feminiinimuoto sanasta vano
vana
vāna
- yksikön feminiinimuoto sanasta vānus
- monikon neutrimuoto sanasta vānus
- (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vānus
Adjektiivi
vānā
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vānus
vana yl. (1) (yks. määr. vanan[luo], mon. epämäär. vanor[luo], mon. määr. vanorna[luo])
- vana Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
vana f.
vana (gen. vana, part. vana)
- vanha
vana inimene – vanha ihminen
vana aednik, õpetaja, tööline – Vanha puutarhuri, opettaja, työntekijä
vanema põlve kirjanik – vanhemman polven kirjailija
Tallinn on vana linn. – Tallinna on vanha kaupunki.
Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
|---|---|---|
| nominatiivi | vana | vanad |
| genetiivi | vana | vanade |
| partitiivi | vana | vanuvanasid |
| illatiivi | vanasse | vanadessevanusse |
| inessiivi | vanas | vanadesvanus |
| elatiivi | vanast | vanadestvanust |
| allatiivi | vanale | vanadelevanule |
| adessiivi | vanal | vanadelvanul |
| ablatiivi | vanalt | vanadeltvanult |
| translatiivi | vanaks | vanadeksvanuks |
| terminatiivi | vanani | vanadeni |
| essiivi | vanana | vanadena |
| abessiivi | vanata | vanadeta |
| komitatiivi | vanaga | vanadega |
komparatiivi vanem
superlatiivi kõige vanem ja vanim
adverbit: vanasti
verbit: vananema
vanamees, vanaisa, vanaema, vanatädi, vanamutt, vanavanem, vanavanaema,
vanalinn, vanainimene, vanaeit, vanahärra, vanasõna, vanarahvas, vanaproua, vanatühi, vanapaar, vanapoiss,
vana (gen. vana, part. vana)
- vanha
vanad ja noored – vanhat ja nuoret
Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
|---|---|---|
| nominatiivi | vana | vanad |
| genetiivi | vana | vanade |
| partitiivi | vana | vanuvanasid |
| illatiivi | vanasse | vanadessevanusse |
| inessiivi | vanas | vanadesvanus |
| elatiivi | vanast | vanadestvanust |
| allatiivi | vanale | vanadelevanule |
| adessiivi | vanal | vanadelvanul |
| ablatiivi | vanalt | vanadeltvanult |
| translatiivi | vanaks | vanadeksvanuks |
| terminatiivi | vanani | vanadeni |
| essiivi | vanana | vanadena |
| abessiivi | vanata | vanadeta |
| komitatiivi | vanaga | vanadega |
- vana Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- vana sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
vana (gen. vana, part. vanna)