vana – Wikisanakirja (original) (raw)

vana (9)

  1. aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana
    Veneen vana katoaa pian aaltoihin.
    Lentokoneiden taivaalle piirtämät vanat näkyvät sopivalla säällä vielä pitkään koneiden mentyä.
  2. vako, uurros
    Kottaraiset tulevat auran vanalle etsimään matoja.
  3. (kasvitiede) kasvin ilmaverson varsiosa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vana vanat
genetiivi vanan vanojen(vanain)
partitiivi vanaa vanoja
akkusatiivi vana; vanan vanat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanassa vanoissa
elatiivi vanasta vanoista
illatiivi vanaan vanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanalla vanoilla
ablatiivi vanalta vanoilta
allatiivi vanalle vanoille
muut sijamuodot
essiivi vanana vanoina
translatiivi vanaksi vanoiksi
abessiivi vanatta vanoitta
instruktiivi vanoin
komitatiivi vanoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

jälkivana,kukkavana,perävana,vanavesi

vana

  1. yksikön feminiinimuoto sanasta vano

vana

  1. turha, tulokseton

vāna

  1. yksikön feminiinimuoto sanasta vānus
  2. monikon neutrimuoto sanasta vānus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vānus

Adjektiivi

vānā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vānus

vana yl. (1) (yks. määr. vanan[luo], mon. epämäär. vanor[luo], mon. määr. vanorna[luo])

  1. tapa, tottumus, rutiini

vana f.

  1. amme, kylpyamme

vana (gen. vana, part. vana)

  1. vanha
    vana inimene – vanha ihminen
    vana aednik, õpetaja, tööline – Vanha puutarhuri, opettaja, työntekijä
    vanema põlve kirjanik – vanhemman polven kirjailija
    Tallinn on vana linn. – Tallinna on vanha kaupunki.

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi vana vanad
genetiivi vana vanade
partitiivi vana vanuvanasid
illatiivi vanasse vanadessevanusse
inessiivi vanas vanadesvanus
elatiivi vanast vanadestvanust
allatiivi vanale vanadelevanule
adessiivi vanal vanadelvanul
ablatiivi vanalt vanadeltvanult
translatiivi vanaks vanadeksvanuks
terminatiivi vanani vanadeni
essiivi vanana vanadena
abessiivi vanata vanadeta
komitatiivi vanaga vanadega

vana (gen. vana, part. vana)

  1. vanha
    vanad ja noored – vanhat ja nuoret

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi vana vanad
genetiivi vana vanade
partitiivi vana vanuvanasid
illatiivi vanasse vanadessevanusse
inessiivi vanas vanadesvanus
elatiivi vanast vanadestvanust
allatiivi vanale vanadelevanule
adessiivi vanal vanadelvanul
ablatiivi vanalt vanadeltvanult
translatiivi vanaks vanadeksvanuks
terminatiivi vanani vanadeni
essiivi vanana vanadena
abessiivi vanata vanadeta
komitatiivi vanaga vanadega

vana (gen. vana, part. vanna)

  1. vanha