vanha – Wikisanakirja (original) (raw)
vanha (9) (komparatiivi vanhempi, superlatiivi vanhin) (taivutus[luo])
- korkeaikäinen, kauan elänyt, iältään suuri
Isäni on jo hyvin vanha, äitiä paljon vanhempi, melkein jo vanhus. - pitkään olemassa tai käytössä ollut
Pekka ajaa vanhalla autonromulla.
Matin vanha auto on museorekisterissä. - aiempi, entinen
Vanha asunto meni vaihdossa. - pitkäaikainen, kauan jossain asemassa ollut
Tässä on vanha kaverini Tauno - ikäinen
Kuuden vanhana menin uimakouluun.
- IPA: /ˈʋɑnhɑ/
- tavutus: van‧ha
1. korkeaikäinen
| bosnia: star englanti: old, aged ersä: ташто [tašto], сыре [siŕe] espanja: antiguo, mayor, viejo hollanti: oud ida'an: tuo inarinsaame: poaris italia: vecchio karjala: vanha krimintataari: kart kroatia: star kymri: hen latina: vetus, senex latvia: sens, vecs liettua: senas liivi: vanā norja: gammel pohjoissaame: boaris | portugali: velho puola: stary, podeszły wiekiem, leciwy, dawny, starożydny, antyczny ranska: vieux romani: furano romania: bătrân ruotsi: gammal saksa: alt serbia: star, стар serbokroaatti: star, стар tanska: gammel turkki: yaşlı, eski ukraina: старий unkari: öreg venäjä: старый (staryi) vepsä: vanh viro: vana võro: vana |
|---|
[1] pitkään elänyt: nuori
[2, 3, 4]: uusi
adjektiivit: vanhahtava, vanhennettu, vanhennut, vanhentunut, vanhoillinen
adverbit: vanhemmiten
substantiivit: vanhemmat, vanhennus, vanhentuminen, vanhus, vanhuus
ikivanha,kylänvanhin,pikkuvanha,uusvanha,vanhaemäntä,vanhainkoti,vanhaisäntä,vanhakaupunki,vanhapiika,vanhapoika,vanhojenpäivä
vanha (9)
- kokemuksiltaan tai iältään vanha henkilö
Kyllä vanha tietää ja osaa.
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanha | vanhat |
| genetiivi | vanhan | vanhojen(vanhain) |
| partitiivi | vanhaa | vanhoja |
| akkusatiivi | vanha; vanhan | vanhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhassa | vanhoissa |
| elatiivi | vanhasta | vanhoista |
| illatiivi | vanhaan | vanhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhalla | vanhoilla |
| ablatiivi | vanhalta | vanhoilta |
| allatiivi | vanhalle | vanhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhana | vanhoina |
| translatiivi | vanhaksi | vanhoiksi |
| abessiivi | vanhatta | vanhoitta |
| instruktiivi | – | vanhoin |
| komitatiivi | – | vanhoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
adjektiivista vanha
vanha Kielitoimiston sanakirjassa
vanha Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkelit 356, 1103, 3812 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
vanha
- vanha Karjalan kielen verkkosanakirjassa
Karjala:
- Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Karjalan kielen verkkosanakirja
Komea