vanhin – Wikisanakirja (original) (raw)

vanhin

1. superlatiivin yksikkö sanasta vanha

vanhin (36)

1. eräissä kulttuureissa arvovaltainen etnisen tai alueellisen väestöryhmän päällikkö
   Heimon vanhimmat kokoontuivat pohtimaan, miten karkulaiset saataisiin kiinni.
2. (kristinusko) eräissä kirkkokunnissa vanhimmiston jäsen
   Koska suurin osa vanhimmista oli estyneinä, päätettiin vanhimmiston ko­koontumista siirtää kahdella viikolla eteenpäin.
3. (mormonismi) miespuolinen lähetyssaarnaaja

• käännöslaina venäjästä старший/староста > vanhin

• IPA: /ˈʋɑnhin/

• tavutus: van‧hin

• heimovanhin, kylänvanhin

• vanhempi

• vanhin Kielitoimiston sanakirjassa