varastaa – Wikisanakirja (original) (raw)

varastaa (53) (taivutus[luo])

  1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle
    Mies varasti arvokkaita koruja.
  2. (kuvaannollisesti) ottaa jotakin luvatta, erityisesti jotain aineetonta
    varastaa ideoita
    Hakkeri varasti Van Rompuyn meilejä (hs.fi)
    Estelle varasti huomion Victorian syntymäpäivänä (kaleva.fi)
  3. (urheilu) lähteä ennen lähtömerkkiä

substantiivi varas ((heikko) konsonanttivartalo varas- + pääte -taa)[1]

1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle

'auhelawa: vaivahala bali: maling bima: mpanga chuuk: mwócho englanti: steal, (slangia) nick esperanto: ŝteli italia: rubare kapingamarangi: gaihaa kosrae: kahl, puhsr latvia: zagt liivi: salāndõ mangareva: kamo maori: taahae motu: henao nengone: eno niue: kaihaa norja: stjele nukuoro: gaiaa paiwan: tsakaw palau: mengól ponape: pirapa, kawai portugali: roubar pukapuka: kaiā puola: kraść, *ukraść ranska: voler, dérober rarotonga: keiaa rotuma: hana'o ruotsi: stjäla; (arkikieltä) snatta, sno; (slangia) knycka saksa: stehlen, (puhekieltä) klauen serbia: krasti, красти tongareva: kaiaa tšamorro: sakke tšekki: krást, *ukrást tuamotu: keiaa tuvalu: kaiaa ukraina: красти, украсти wanukaka: kedu wejewa: kedu venäjä: красть (krast), воровать viro: varastama
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.