varkaus – Wikisanakirja (original) (raw)
Varkaus
varkaus (40)
- toisen omaisuuden ottaminen luvatta
- (oikeustiede) tahallinen irtaimen omaisuuden anastus, johon ei liity väkivaltaa tai uhkausta, varastamisen toteutus
- (vanhentunut) salmi
- IPA: /ˈʋɑrkɑus/ tai /ˈʋɑrkɑu̯s/
- tavutus: var‧ka‧us / var‧kaus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varkaus | varkaudet |
| genetiivi | varkauden | varkauksien |
| partitiivi | varkautta | varkauksia |
| akkusatiivi | varkaus; varkauden | varkaudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varkaudessa | varkauksissa |
| elatiivi | varkaudesta | varkauksista |
| illatiivi | varkauteen | varkauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varkaudella | varkauksilla |
| ablatiivi | varkaudelta | varkauksilta |
| allatiivi | varkaudelle | varkauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varkautena | varkauksina |
| translatiivi | varkaudeksi | varkauksiksi |
| abessiivi | varkaudetta | varkauksitta |
| instruktiivi | – | varkauksin |
| komitatiivi | – | varkauksine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | varkaude- | |
| vahva vartalo | varkaute- | |
| konsonantti- vartalo | varkaut- |
substantiivi varas ((vahva) vokaalivartalo varkaa-) + johdin -us
1. toisen omaisuuden ottaminen luvatta
| bulgaria: кражба f. englanti: theft ersä: саламо espanja: hurto, robo, ladronería f. hollanti: diefstal italia: furto kroatia: krađa f. norja: tyveri portugali: roubo, furto puola: kradzież f. ranska: vol m. | romania: furt n. ruotsi: stöld saksa: Diebstahl m. serbia: krađa, крађа f. tanska: tyveri tšekki: krádež f. ukraina: злодійство n., крадіж m. unkari: lopás venäjä: кража, (auton) угон viro: vargus |
|---|
autovarkaus,käyttövarkaus,murtovarkaus,myymälävarkaus,pyörävarkaus,taskuvarkaus,varkausjuttu,varkausvakuutus