velvollisuus – Wikisanakirja (original) (raw)

Suomi

velvollisuus (40)

ympäristöltä tuleva pakko jonkin tekemiseen tai tekemättä jättämiseen oikeudellisesti tai moraalisesti
Yrityksen velvollisuutena on maksaa työntekijöille palkat.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	velvollisuus	velvollisuudet
genetiivi	velvollisuuden	velvollisuuksien
partitiivi	velvollisuutta	velvollisuuksia
akkusatiivi	velvollisuus; velvollisuuden	velvollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	velvollisuudessa	velvollisuuksissa
elatiivi	velvollisuudesta	velvollisuuksista
illatiivi	velvollisuuteen	velvollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	velvollisuudella	velvollisuuksilla
ablatiivi	velvollisuudelta	velvollisuuksilta
allatiivi	velvollisuudelle	velvollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	velvollisuutena	velvollisuuksina
translatiivi	velvollisuudeksi	velvollisuuksiksi
abessiivi	velvollisuudetta	velvollisuuksitta
instruktiivi	–	velvollisuuksin
komitatiivi	–	velvollisuuksine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	velvollisuude-
vahva vartalo	velvollisuute-
konsonantti- vartalo	velvollisuut-

adjektiivi velvollinen (vokaalivartalo velvollise-) + johdin -uus

1. oikeudellinen tai moraalinen pakko tai vaatimus

englanti: duty, obligation; responsibility esperanto: devo hollanti: verplichting italia: dovere puola: obowiązek m. ruotsi: skyldighet, plikt saksa: Pflicht f., Verpflichtung f.	tšekki: povinnost f. turkki: mecburiyet ukraina: обов'язок m. unkari: kötelesség venäjä: долг m., обязанность f. viro: kohustus