vesa – Wikisanakirja (original) (raw)
vesa (9)
- puun varren juuresta tai kannosta kasvava uusi, nuori varsi
- lapsi, jälkeläinen
- IPA: /ˈʋesɑ/
- tavutus: ve‧sa
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | vesa | vesat | |
| genetiivi | vesan | vesojen(vesain) | |
| partitiivi | vesaa | vesoja | |
| akkusatiivi | vesa; vesan | vesat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | vesassa | vesoissa | |
| elatiivi | vesasta | vesoista | |
| illatiivi | vesaan | vesoihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | vesalla | vesoilla | |
| ablatiivi | vesalta | vesoilta | |
| allatiivi | vesalle | vesoille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | vesana | vesoina | |
| translatiivi | vesaksi | vesoiksi | |
| abessiivi | vesatta | vesoitta | |
| instruktiivi | – | vesoin | |
| komitatiivi | – | vesoine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | vesa- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | - |
1. puun varren juuresta tai kannosta kasvava uusi, nuori varsi
| englanti: sprout | ruotsi: skott |
|---|