viilto – Wikisanakirja (original) (raw)
- viiltämisestä syntynyt vahinko, mahdollisesti avohaava
Lääkärin mukaan viilto oli vain kahden millin päässä reisivaltimosta. (mtvuutiset.fi) - viiltämisen toteutus tai tapahtuma
Vain yksi nopea viilto, ja hänen verensä vuotaisi pitkin ankeaa pysäköintipaikkaa. (Leena Lehtolainen, Sukkanauhatyttö)
- IPA: /ˈʋiːlt̪o/
- tavutus: viil‧to
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viilto | viillot |
| genetiivi | viillon | viiltojen |
| partitiivi | viiltoa | viiltoja |
| akkusatiivi | viilto; viillon | viillot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viillossa | viilloissa |
| elatiivi | viillosta | viilloista |
| illatiivi | viiltoon | viiltoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viillolla | viilloilla |
| ablatiivi | viillolta | viilloilta |
| allatiivi | viillolle | viilloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viiltona | viiltoina |
| translatiivi | viilloksi | viilloiksi |
| abessiivi | viillotta | viilloitta |
| instruktiivi | – | viilloin |
| komitatiivi | – | viiltoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | viillo- | |
| vahva vartalo | viilto- | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. viiltämisen aiheuttama haava
| englanti: cut, incision |
|---|
- substantiivit: viillokki
leikkausviilto,viiltohaava,viiltosara
- viilto Kielitoimiston sanakirjassa