viini – Wikisanakirja (original) (raw)

[1] Punaviiniä jalallisessa lasissa

viini (5)

1. viinirypäleistä tai toisinaan marjoista tai hedelmistä käyttämällä valmistettava alkoholijuoma

• IPA: /ˈʋiːni/
• tavutus: vii‧ni
• homofonit: Wien (taivutusmuodoissa)

ruotsin sanasta vin; Aiemmin ’viinin’ merkityksessä käytettiin sanaa viina.[1]

1. alkoholijuoma

• rypälemehu

• vinkku

• substantiivit: viinuri

beaujolaisviini,bordeauxviini,bourgogneviini,châteauviini,ehtoollisviini,hedelmäviini,hehkuviini,jälkiruokaviini,karahviviini,kiinaviini,kirkkoviini,kirsikkaviini,kotiviini,kuohuviini,lääkeviini,madeiraviini,malagaviini,marjaviini,marsalaviini,moselviini,muskatelliviini,muskattiviini,mustaherukkaviini,omenaviini,palmuviini,portviini,punaviini,pöytäviini,reininviini,riisiviini,roseeviini,roséviini,ruokaviini,rypäleviini,talonviini,tilaviini,tokajinviini,valkoviini,valkoviinilasi,viinialue,viinietikka,viinihappo,viinihiiva,viinikaappi,viinikarahvi,viinikassa,viinikellari,viinikirva,viinikulttuuri,viiniköynnös,viinilaji,viinilasi,viinilista,viinimaa,viinimarja,viininjumala,viininjäähdytin,viininkorjuu,viininlehti,viininpunainen,viinintuntija,viininvalmistus,viininviejä,viininvienti,viininviljelijä,viininviljely,viininviljelyalue,viinipullo,viiniravintola,viiniruukku,viinirypäle,viinisato,viinitarha,viinitarhuri,viinitila,viinitilkka,viinittää,viinitupa,viinitynnyri,viinivaahto,viinivaahtokastike,viiniviljelmä,viiniviljelys,viinivuosi,villiviini,vuosikertaviini,väkevä viini,väkeväviini

[2] Nykyaikainen viini

• väkevä viini

• viini Kielitoimiston sanakirjassa

viini (26)

1. nuolikotelo

todennäköisesti samaa alkuperää kuin viileke, viineke ja viineksiin ’selässä vinossa (aseesta)'; Sana esiintyy jo Agricolalla.[2]

1. nuolikotelo

• viini Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3571 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 157. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.
2. ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.