ynnä – Wikisanakirja (original) (raw)

ynnä

1. (vanhahtava) ja
   ynnä muuta sellaista

• IPA: /ˈynːæ/
• tavutus: yn‧nä

Alun perin _yksi_-sanan essiivimuoto (< *yk(t)nä)[1]. Merkitys on siten ollut ’yhdessä’.[2]

• ym.

• ynnä Kielitoimiston sanakirjassa

ynnä

1. plus (yhteenlaskuoperaattori)
   neljä ynnä viisi on yhdeksän

• ynnääminen

• verbit: ynnätä

• ynnälasku

• ynnä Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 391. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
2. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjö Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 51-52