Kati Kivinen | University of Helsinki (original) (raw)

Papers by Kati Kivinen

https://www.rainioroberts.com/, 2012

FNG Research, Issue Nro. 4, 2019

A figure wearing a white garment threaded with colourful beads and mystical embroidery slowly tre... more A figure wearing a white garment threaded with colourful beads and mystical embroidery slowly treads a fern-lined path. The figure carries a small creature that looks half-human, half-animal-somewhat wolf-like. It lies motionless in the figure's arms, its flesh pink and raw, as if it had been skinned. The surrounding primeval forest is silent. When I Go Out I Bleed Magic (2015) is a video by Norwegian artist Ingrid Torvund (b. 1985) fusing sci-fi and fictive mythology. The artist's imagined world is interwoven with elements of pre-Christian religious ritual and the folkloric practices of western Telemark, the location of the film. Torvund is interested in how local pagan traditions have, over the centuries, become intermixed with Christian heritage in the region where her parents grew up. 1 This article reflects on how people feel an increasing urge to connect with the past, to unite ancient customs and rituals with today's digitised existence, and how this has spurred newfound global interest in local heritage, age-old traditions, and alternative belief systems. For instance in northern Europe, established notions about nationalism and the supposed hegemony of mainstream culture are being challenged through the inclusion of local folkloric elements in music, visual art, literature and handicrafts. Many practitioners are also taking a special interest in indigenous peoples and cultures. 2 Current discourse additionally

Artikkeli kasittelee esineen, esityksen ja installaation suhdetta Jani Ruscican teoskokonaisuuden... more Artikkeli kasittelee esineen, esityksen ja installaation suhdetta Jani Ruscican teoskokonaisuuden Conversation in Pieces kautta.

Toisin kertoen : Kertomuksen tilallistaminen ja kohtaaminen liikkuvan kuvan installaatiossa, Jan 25, 2013

Kati Kivisen väitöskirja "Toisin kertoen: Kertomuksen tilallistaminen ja kohtaaminen liikkuvan ku... more Kati Kivisen väitöskirja "Toisin kertoen: Kertomuksen tilallistaminen ja kohtaaminen liikkuvan kuvan installaatiossa" tarkastelee liikkuvan kuvan installaatioiden esitystilallisia ja kerronnallisia ulottuvuuksia sekä niiden vastaanottoa suhteessa muihin tilaan, ruumiillisuuteen ja ajallisuuteen avautuviin taiteenlajeihin. Tutkimuksessa etsitään vastauksia muun muassa siihen, minkälaista totutuista audiovisuaalisen kerronnan muodoista eroavaa tilallista kerrontaa monikuvaiset liikkuvan kuvan installaatiot tuottavat ja kuinka näitä kertomuksia otetaan vastaan ruumiillisella tavalla installaation tilassa. Näiden pääkysymysten rinnalla tutkimuksessa pohditaan myös liikkuvan kuvan installaation intermediaalista luonnetta spatiaalisen kuvataiteen ja elokuvan välimaastossa toimivana kertovana mediumina, joka ammentaa kahden eri taidelajin traditiosta, pyrkien luomaan kaivattua keskusteluyhteyttä liikkuvaa kuvaa käyttävän kuvataiteen ja elokuvataiteen välille. Väitöskirjaan analysoitaviksi valikoidut nykytaiteen teokset ovat kaikki 1990-luvun aikana ja 2000-luvun alussa valmistuneita liikkuvan kuvan installaatiomuotoisia teoksia, joissa audiovisuaalinen kerronta on hajautettu useampaan kuin yhteen kuvalähteeseen näyttelytilassa. Tutkimuksen kohdetaiteilijoita ovat Eija-Liisa Ahtila, Pekka Niskanen, Minna Rainio, Mark Roberts ja Heli Rekula. Tutkimuksen kohdeteosten valintaan on vaikuttanut yhtälailla teosten tilallinen muoto ja sen ruumiillinen vastaanottaminen, kuin myös teosten tarjoama haaste audiovisuaaliselle kerronnalle. Kivisen tutkimuskohteen vastaanotossa visuaalisuudella ei ole ehdotonta etusijaa; yhtä merkityksellisiä seikkoja liikkuvan kuvan installaation vastaanottokokemuksen ja merkityksenannon kannalta ovat myös teokseen kuuluva auditiivinen materiaali sekä teoksen tilalliset ulottuvuudet. Tästä johtuen tutkimukseen on valittu fenomenologis-(uus-)formalistinen lähestymistapa, joka ammentaa kahdesta keskenään melko erilaisesta, mutta kuitenkin toisiaan hyvin täydentävästä tutkimussuuntauksesta. Tutkimus tukeutuu nk. jälkistrukturalistiseen kerronnan tutkimukseen tarkastellessaan liikkuvan kuvan installaatioiden harjoittamaa kerronnan uutta mallia , jota on kutsuttu mm. tuloillaan oleviksi kertomuksiksi . Jälkistrukturalistinen kirjallisuuden tutkimus puhuu tällaisten kertomusten kohdalla usein heikosta kerronnallisuudesta , joka viittaa usein fragmentaarisiin ja vailinaiselta vaikuttaviin teoksiin, jotka näennäisestä hankaluudestaan huolimatta onnistuvat aikaansaamaan lukijassaan vaikutelman kerronnallisesta koherenssista. Väitöskirjatutkimus ehdottaa, että 1990-luvun ja 2000-luvun alun monikuvaisten liikkuvan kuvan installaatioiden voi katsoa edustavan eräänlaista ei-lineaarista elokuvallisuutta , joka lainaa elokuvista tuttuja kerronnallisia strategioita, mutta käyttää niitä kyseenalaistaen ja muokaten niiden tapaa esittää todellisuutta. Samalla on kuitenkin paikallaan huomauttaa, että vaikka tutkimuksessa korostetaankin tiettyä teosmuotoa, nykypäivän videotaiteilijoille tai liikkuvaa kuvaa teoksissaan käyttäville kuvataiteilijoille video teknisenä välineenä on enää harvoin teoksen varsinainen aihe tai edes kovin vahva lähtökohta teokselle. Videosta tai liikkuvasta kuvasta on nykypäivänä tullut pikemminkin sopiva medium, jonka avulla on mahdollista lähteä käsittelemään kiinnostavia aiheita tavoilla, jotka haastavat ja/tai kommentoivat tehokkaalla tavalla totuttuja audiovisuaalisen kerronnan ja esittämisen keinoja ja tapoja.

Books by Kati Kivinen

The many forms of contemporary art: the Kiasma collection book, 2022

In this text I look at sound as component of contemporary art. Alongside examples of sound art, I... more In this text I look at sound as component of contemporary art. Alongside examples of sound art, I will be taking into account a set of other pieces from Kiasma's collections. Sound plays a significant role in these pieces, either as their material or their subject matter. I will also be looking at works that are soundless representations of sound, at the production of sound, at listening and at silence. The text also connects with observations about the reception of contemporary art: I will be emphasising the materiality and spatial nature of sound, and of both listening and multisensory experiences of art.

Pilvi Takala: Second Shift, 2018

Iiu Susiraja: Dry Joy, 2019

B> O> C D 8?ÿ C Mÿ D 678ÿ 6??ÿ 6> ÿ V@> ?W Q 6W 8NO9 @C Mÿ D C Q B@W Q C 6MZ ÿ [> ÿ PV@Q ÿ 89 D 8... more B> O> C D 8?ÿ C Mÿ D 678ÿ 6??ÿ 6> ÿ V@> ?W Q 6W 8NO9 @C Mÿ D C Q B@W Q C 6MZ ÿ [> ÿ PV@Q ÿ 89 D 8ÿ \6B9 ?ÿ 6M8ÿ Q VC M]ÿ @^6BQ ÿ @ÿ OC \Q B> 8ÿ C Mÿ PVC \Vÿ @ÿ P67@Mÿ V@D ÿ O9 @\8?ÿ @ÿ@XB8Q Q 8ÿ8Q P88Mÿ V8> ÿ 9 8XD ÿ @M?ÿ BM?8> ÿ V8> ÿ> 8@D Q D _ÿ8@MPVC 9 8ÿ C Mÿ @ÿ =C ?86Y ÿ Q V8ÿ P67@MY ÿ \9 @?ÿ C Mÿ @ÿ a6P8>:ÿ ?> 8D D Y ÿ \@9 79:ÿ P@9 ]D ÿ 6=8> ÿ Q 6ÿ @ÿ ?8\6> @Q C =8ÿ X9 @D D ÿ \@^C M8Q Y ÿ 6O8MD ÿ Q V8ÿ \@^C M8Q ÿ ?66> ÿ @M?ÿ OC \]D ÿ BOÿ @ÿ PVC Q 8ÿ O6> \89 @C Mÿ =@D 8Z ÿ b8NQ Y ÿ D V8ÿ 9 C cD ÿ Q V8ÿ =@D 8ÿ BOÿ Q 6ÿ V8> ÿ 9 C OD ÿ @M?ÿ D 9 6P9 :Y ÿ BD C MXÿ 9 6MXÿ D Q > 6]8D Y ÿ D V8ÿ 9 C \]D ÿ Q V8ÿ 6^T 8\Q ÿ Q V6> 6BXV9 :ÿ8R 6> 8ÿ > 8O9 @\C MXÿ C Q ÿ C Mÿ Q V8ÿ \@^C M8Q Z ÿ d8 ÿ =C 8P8> ÿ C D ÿ 6=8> Q @]8Mÿ:ÿ @ÿ eBC 8Q ÿ R 889 C MXÿ 6R ÿ 8PC 9 ?8> 78MQ ÿ @M?ÿ ?C D89 C 8R f ÿ PV@Q ÿ 6Mÿ 8@> Q Vÿ T BD Q ÿ V@OO8M8?_ ghij k lm ln iÿ gpqrs tqls j uÿ vj w j xhÿ ytks k lj s i

Mika Vainio: 50 Hz, 2020

is known in his homeland primarily for his minimalistic electronic music and he achieved internat... more is known in his homeland primarily for his minimalistic electronic music and he achieved international acclaim as a pioneering avant-garde composer. What is less well known to many Finns is that, in addition to carving out a notable musical career, Vainio also distinguished himself as an accomplished sound artist within the domain of contemporary art. In the late 1990s, he began exhibiting spatial sound installations in many group exhibitions, mainly in continental Europe and North America. Sound art rose to prominence in contemporary art in the late 1990s through exhibition projects foregrounding sound in its various forms and meanings. 1 During this period, Vainio created a number of sound installations for exhibitions, both as solo projects and in collaboration with other musicians and artists, such as his fellow member of the band Pan Sonic, Ilpo Väisänen; the German artist and composer Carsten Nicolai; and the Italian-born artist Micol Assaëli. In addition to creating his own sound installations, Vainio collaborated actively with many artists and choreographers, composing soundscapes and music for their various works. 2 1 The sound art boom took off in earnest around the turn of the millennium. Among the exhibitions then featuring sound and aurality in contemporary art were 'Sonic Boom: The Art of Sound' at London's Hayward Gallery (2000) and 'Volume: Bed of Sound' (2000) at New York's MoMA PS1. Vainio took part in both exhibitions together with Ilpo Väisänen. A few years later Vainio was invited to take part in 'Frequencies [Hz]: Audiovisual space'

Mika Taanila: Time Machines, 2013

Extended Cinema: Le cinéma gagne du terrain, 2010

Hanne Ivars: Power and Glory, 2018

Maria Ångerman: The Dead Walk Side by Side with the Living, 2017