Risto Saarinen - Academia.edu (original) (raw)
Papers by Risto Saarinen
Euare lectures 2017-2018, ed. F. Cadeddu, Bologna 2019, 87-116
Since the 1990s, social scientists and philosophers argue that a multicultural, democratic societ... more Since the 1990s, social scientists and philosophers argue that a multicultural, democratic society is characterized by two complementary virtues, namely, toleration and mutual recognition. While toleration provides the individual with necessary freedom rights, mutual recognition means that citizens are approved, respected and esteemed by others, feeling that they belong to the same community. The virtue of recognition (Anerkennung, reconnaissance) is normally considered to be a 19th-century invention of Hegel. However, both the terminology and the phenomenon of mutual recognition have long Christian roots. The Latin verbs agnoscere and recognoscere are abundantly used in theology to depict a new appreciation of personal others. Thomas Aquinas and Calvin employ the concept to describe a normative acknowledgement. Schleiermacher outlines justification by faith as a divine act of recognition. Vatican II and the ecumenical movement understand recognition as a spiritual event taking place between members of different faith communities. The paper argues, in keeping with my book Recognition and Religion (Oxford 2016), that the modern concept of mutual recognition has a long prehistory in Christian theology.
Handbuch Anerkennung. Springer , 2019
Kerygma und Dogma. 53, 4, p. 298-328 , 2007
The global Luther: a theologian for modern times. C. Helmer (ed.). Minneapolis, MN: Fortress Press, p. 13-31, 2009
Die europäische Integration und die Kirchen: Akteure und Rezipienten . Duchhardt, H. & Morawiec, M. (eds.). Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht , p. 89-106 , 2010
Das Ende des Kalten Krieges vor zwanzig Jahren hat viele europäische Kirchen vor neuen Herausford... more Das Ende des Kalten Krieges vor zwanzig Jahren hat viele europäische Kirchen vor neuen Herausforderungen gestellt. Einerseits hat das Ende des osteuropäischen Kommunismus neue Möglichkeiten für die Kirchen und für die freie Ausübung der Religion angeboten. Andererseits hat die Säkularisation in vielen europäischen Ländern nur mit größerer Geschwindigkeit fortgeschritten und die Kirchen zunehmend in den Marginalen der Gesellschaften gedrängt. Darüber hinaus hat sich die globale Entwicklung der 1990er Jahren für die ethische Meinungsbildung der Kirchen sowie für ihre traditionelle Soziallehre als problematisch erwiesen. Die neue Ära der Globalisierung hat die Sozialethik vieler Kirchen überholt. Die protestantischen Kirchen sind traditionell auf besondere Weise mit der Perspektive des Nationalstaates verbunden und konnten in vielen Fällen die neue multiethnische und multireligiöse Wirklichkeit nicht verstehen. Die orthodoxen Kirchen von Osteuropa haben ebenfalls den neuen und teilweise auch alten Nationalismus ihrer Herkunftsländer an die internationale Entwicklung anknüpfen müssen. Für die historische und kirchengeschichtliche Forschung hat das Ende des Kalten Krieges in Europa viele interessante Themen angeboten. Es ist bekanntlich schwierig, die allerjüngste Geschichte zu verstehen. Mehrere größere Forschungsprojekte haben trotzdem diesen Schritt schon gewagt. Die folgende Berichterstattug basiert auf das Projekt "Churches and European Integration", das zwischen 2001 und 2004 von dem Forschungsdirektorat der Europäischen Kommission finanziert wurde. 1 Meines Wissens war dies das erste theologische Projekt, das mit den Forschungsmitteln der Europäischen Union finanziert wurde, sowie einer der ersten geisteswissenschaftlichen Projekte überhaupt. Dieses Projekt wurde gemeinsam von fünf europäischen Fakultäten vollzogen. Neben der theologischen Fakultät von Helsinki (Aila Lauha und Risto Saarinen) waren die katholisch-theologische Fakultät Münster (Thomas Bremer), die theologischen Fakultäten von Lund (Anders Jarlert) und Tartu (Riho Altnurme) sowie das historische Institut der Universität Glasgow (Nicholas Hope) daran beteiligt. Mit den Projektmitteln wurden vor allem kirchengeschichtliche Doktorarbeiten und Habilitationsschriften finanziert, die mit dem Ende des Kalten Krieges und mit der kirchlichen Dimension der europäischen Integration zu tun hatten. 2 Die von mir unterstützten finnischen Doktorandinnen, Pauliina Arola und Riikka
Transformations in Luther's Theology. Helmer, C. & Holm, B. (eds.). Leipzig: Evangelische Verlagsanstalt GmbH , p. 141-159 , 2011
The Lutheran Reformation was born from controversies around the problematic practices of the West... more The Lutheran Reformation was born from controversies around the problematic practices of the Western church in Luther's times. Lutheran confessional writings reflect the outcome of these controversies. This well-known state of affairs means that Lutherans do not possess a comprehensive body of theological doctrine, as the normative Book of Concord remains eclectic. The Lutheran doctrines of justification, the Word of God and the sacraments clearly belong to the core of normative doctrine, but many other theological teachings are only very rudimentarily treated in the Book of Concord. Over the centuries, Lutheran theologians have developed strategies to overcome this deficit. These strategies can be understood as a continuous quest for the missing parts of doctrine. My own road map in this quest can be labeled as »theology of giving«, a strategy which aims at reaching a comprehensive picture of doctrinal theology from the perspective of one prominent and pluriform theological concept. 1 In the following, I will first outline some strategies of constructing systematic doctrine, connecting them with the current theological discussion on giving and the gift. Then I proceed to the so-called »giver-oriented perspective« and the broader semantics and epistemology of »give« and »receive«. After this I can provide a model of comprehensive doctrine, formulated in terms of giving. Finally, I will discuss the ultimate conceptual horizon, the so-called »transcendentals«, of this comprehensive Lutheran theology. I. Strategies of Doctrine and Theology of Giving One popular strategy is to maintain that the doctrine of justification, properly understood, contains everything; it constitutes the criterion of all other doctrines and everything else can be derived from this doctrine. The problems of this approach are obvious: it would be strange to claim, for instance, that the Nicean doctrine of the Trinity could be derived from the Lutheran doctrine of justification. 2 Another and in many ways more promising strategy consists in claiming that Lutherans should only take their distinctive doctrines from the Lutheran confessions; in all other doctrinal matters they should follow the biblical, patristic and medieval Christian teaching. While this strategy is often applied in the ecumenical dialogues of the Lutheran churches, it also contains some problems. Dogmatic ecclesiology, for instance, was not developed before the Reformation. In order to compare Lutheran and Roman Catholic ecclesiologies, one needs to turn to the post-Reformation developments. A third strategy would complement the second one through paying attention to early modern, Enlightenment and late modern doctrinal developments, claming that Lutherans need to relate their doctrine to modern developments. The problems of this strategy are found in the growing plurality of doctrines and their relative lack of normativity. There are
Lo Sguardo - rivista di filosofia. 10, p. 71-81 , 2012
Neue Zeitschrift für systematische Theologie und Religionsphilosophie.. 52, 3, p. 268-301 , 2010
The Reformation as Christianization. Tübingen: Mohr Siebeck, p. 169-188, eds. A. M. Johnson & J. A. Maxfield Studies in the Late Middle Ages, Humanism and the Reformation), 2012
Neue Zeitschrift für systematische Theologie und Religionsphilosophie.. 54, 1, p. 1-22 , 2012
The contemporary discussion on the so-called linguistic understanding of doctrine, initiated by G... more The contemporary discussion on the so-called linguistic understanding of doctrine, initiated by George Lindbeck in the 1980s, has largely come to the following conclusions: (a) although we may criticize a merely propositional understanding of doctrine, we cannot move beyond propositions. Propositions remain necessary but not sufficient constituents of linguistic utterances. (b) The speech-act theory, inspired by Wittgenstein and formulated by Austin and Searle, has permanent value for the understanding of religious doctrine. By means of this theory theologians can identify important aspects of those linguistic utterances which are considered to be doctrines. (c) The linguistic approaches to doctrine lead to postliberal theologies which emphasize and even justify the ecclesial and traditionalist nature of doctrinal formulations. 1 The strong tendency of many theologians to prove (c) 2 often neglects the very complex nature of (a) and (b). A reader of such approaches receives the impression that the authors primarily want to establish (c) by means of (a) and (b). As a result of this interest, the complex linguistic claims (a) and (b) do not receive proper sophistication but are seen, rather, in terms of the author's over-arching canonical and ecclesial interest. Therefore, the understanding of language per se often remains superficial in
Teologinen Aikakauskirja. 118, 4, p. 291-304 , 2013
Ekumenian aikakaudella keskustelu vanhurskauttamisopista on keskittynyt niin kutsuttuun efektiivi... more Ekumenian aikakaudella keskustelu vanhurskauttamisopista on keskittynyt niin kutsuttuun efektiiviseen vanhurskauttamiseen eli vanhurskaaksi tekemiseen. Tämän ulottuvuuden puutteesta Trenton konsiili tuomitsi reformaation kirkot. 1 Reformaatiota edustavilla ekumeenisilla teologeilla on siksi intressi näyttää, että kyseinen ulottuvuus sisältyy heidänkin oppiinsa. Toisaalta ekumeniaa vastustavilla protestanteilla (ja katolilaisilla) on intressi näyttää, että reformaation ajattelussa niin kutsuttu forensinen 2 vanhurskauttamisoppi on aina ensisijainen tai jopa ainoa vanhurskauttamisen ulottuvuus. Itse forensisen vanhurskauttamisen merkitys ja sisältö ei juuri ole ollut keskustelun kohteena. Nämä yleiset trendit voidaan nähdä myös suomalaisessa keskustelussa. 3 Tässä artikkelissa keskityn oikeudelliseen eli forensiseen vanhurskauttamiseen eli vanhurskaaksi "lukemiseen" taikka "julistamiseen". Tarkoitukseni on esitellä sen teologisesti kiehtovia puolia, jotka ovat jääneet ekumeenisen intressin varjoon. Esiinnyn leimallisesti niin kutsutun uuden suomalaisen Luther-tulkinnan edustajana, mutta ajattelen myös, että tämä Tuomo Mannermaan perustama koulukunta on hieman laiminlyönyt perustyötään forensisen vanhurskauttamisopin osalta. 4 Artikkeli pyrkii korjaamaan tätä laiminlyöntiä. En juurikaan ota kantaa tunnustuksellisiin kiistakysymyksiin; nähdäkseni on hyödyllistä pohtia vanhurskauttamisoppia niistä erillään, puhtaasti teologisen mielenkiinnon kohteena. Varoitan lukijaa jo etukäteen seuraavien sivujen moniaineksisuudesta sekä pienten ja suurten asioiden vaihtelusta. Vanhurskauttamisen detaljeista kiinnostuneet eivät yleensä ole järin perehtyneitä politiikan ja oikeusterminologian maastoon, eikä toisin päin. Dogmihistorian terminselittäjät eivät ole juristeja eivätkä yhteiskuntakeskustelijat yleensä lue luterilaista tunnustusta. Kun väitän näiden kaikkien olevan yhteydessä keskenään, se edellyttää lukijalta avaramielisyyttä. Toivottavasti varoitus voi samalla houkuttaa lukemiseen.
Luterilaisuuden ytimessä: professori Antti Raunion 60-vuotisjuhlakirja. Kotiranta, M. (ed.). Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, p. 15-27 13 p , 2018
Tuomo Mannermaa lanseerasi 1980-luvulla niin kutsutun uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen. Siitä... more Tuomo Mannermaa lanseerasi 1980-luvulla niin kutsutun uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen. Siitä on 30 vuoden aikana tullut ensin merkittävä koulukunta ja nyttemmin osa tutkimuksen valtavirtaa. 1 Koulukunnalle on tyypillistä oppilaiden runsas lukumäärä. Oppilaiden julkaisuja on karttunut kymmenkertainen määrä Mannermaan omiin töihin verrattuna. Silti uusi suomalainen Luther-tutkimus on monien mielestä säilyttänyt tietyn sanomansa ja tunnistettavat peruspiirteensä. Kuten tieteellisessä tutkimuksessa yleensä, sanoman ja piirteiden tarkka kuvailu ei ole aivan yksinkertaista. Niin tutkijat kuin heidän keskustelukumppaninsa painottavat jossain määrin eri asioita. Tässä artikkelissa pyrin selvittämään suomalaisen Luther-tutkimuksen sanoman niin kutsutun meta-analyysin avulla. Mikä meta-analyysi ja miksi? Tarkoitan meta-analyysilla sellaista systemaattista kirjallisuuskatsausta, jonka lähdeaineistona ovat tärkeimmät aiemmat tutkimushistoriat ja katsaukset. Kyseessä on siis eräänlainen katsausten katsaus ja bibliografioiden bibliografia. Aikarajaukseni alkaa vuodesta 1987, jolloin ilmestyi ensimmäinen Mannermaan Luther-projektien vieraskielinen kokoomateos. 2 Se päättyy vuoteen 2016, joka on kirjoitushetkellä viimeisin bibliografioihin päätynyt vuosi. Meta-analyysi ei tarjoa tarkkaa lähilukua, vaan eräänlaisen lintuperspektiivin isoon aineistoon. Julkaistun primääritutkimuksen suuri määrä tekee meta-analyysin koostamisen mahdolliseksi, mielekkääksi ja jopa välttämättömäksi. Uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen bibliografiaa ei ole varsinaisesti laadittu, mutta seuraavat indikaattorit kuvaavat kohtuullisen hyvin tutkimuksen määrää. Vuosittain ilmestyvä Lutherjahrbuch tarjoaa parhaan 1 Hankkeen eri vaiheista ks. Saarinen 2015. 2 Mannermaa et al. 1987. Mannermaan Luther-kirjat In ipsa fide Christus adest ja Kaksi rakkautta ilmestyivät suomeksi 1979 ja 1983, saksaksi 1989 sekä englanniksi 2005 ja 2010.
ust Do It?! Recognition and Reception in Ecumenical Relations/Anerkennung und Rezeption im ökumenischen Miteinander: Proceedings of the 19th Academic Consultation of the Societas Oecumenica / Heller, D. & Hietamäki, M. (eds.). Leipzig: Evangelische Verlagsanstalt GmbH , p. 97-108, 2018
Uskonto ja kamppailu tunnustamisesta. Palmen, R. & Haara, H. (eds.). Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, p. 262-276 , 2017
Latinankielisessä teologisessa ja filosofisessa perinteessä toisen ihmisen taikka asian hyväksyvä... more Latinankielisessä teologisessa ja filosofisessa perinteessä toisen ihmisen taikka asian hyväksyvää tunnustamista kuvataan verbeillä agnosco ja recognosco sekä vastaavilla substantiiveilla agnitio ja recognitio. Ensinmainittu on antiikissa yleisempi ja muun muassa roomalaisen lain käyttämä. Esimerkiksi adoptiossa tapahtuvaa lapsen tunnustamista kuvataan tällä verbillä. Recognitio-sanue on harvinaisempi ja se voi kattaa erilaisia uudelleen katsomisen tai aiemmin tiedetyn uudestaan muistamisen merkityksiä. Kirkkoisä Augustinus käyttää molempia verbejä muistamisen merkityksessä. Toisaalta recognitio-sanue yleistyy keskiajalla ja tarkoittaa silloin usein samanlaista normatiivista tunnustamista kuin agnitio. Tunnustaminen voi olla yhdensuuntaista taikka vastavuoroista. Englannin kielessä oli vielä 1500-luvulla kaksi latinalaisista vastineistaan käännettyä verbiä: acknowledge ja reknowledge. Jälkimmäinen korvautui sittemmin recognize-sanueella, mutta ensinmainittu on jäänyt nykyenglantiin hieman substantiivin näköisenä verbinä. Nykyfilosofit kiistelevät siitä, onko verbien acknowledge ja recognize välillä merkityseroa. Samaa kiistaa voitaisiin käydä myös latinan verbeistä, mutta hyvin usein ne ovat synonyymisiä. 1 Englannin recognize voi tarkoittaa identifiointia (I recognize your face), hyväksyvää tunnustamista (we recognize your academic degree) tai molempia. Saksan tunnustamista merkitsevä verbi anerkennen sisältää aina nämä molemmat merkitykset. Keskiaikaisen tunnustamisaktin perussuunta oli alhaalta ylös: uskova tunnustaa Jumalan ja palvelija herransa. Perussuunnan taustalla oli yhtäältä latinalaisen Raamatun ja kirkkoisien kielenkäyttö. Toisaalta siihen vaikutti feodaalilaki, jossa renki taikka torppari ottaessaan vastaan isännän suoman suosion, kuten maatilkun käytön, tunnusti toisen isännäkseen. 2 Keskiajan uskonnollisissa teksteissä nämä molemmat taustat vaikuttavat yhdessä. Toisinaan latinassa käytetään silti myös suuntaa ylhäälta alas, tapahtuuhan esimerkiksi adoptio jossain mielessä alaspäin. Seuraavassa keskityn rakkaussuhteen kuvaamiseen näillä latinan ilmauksilla. Rakkauden tunnustaminen tuo ilmaukseen vastavuoroisia ja jopa tasa-arvoisia piirteitä. Siinä mielessä tunnustaminen ikään kuin modernisoituu rakkautta kuvaavissa tekstessä. Toisaalta tätä modernisaatiota ei pidä liioitella, sillä rakastajan ja rakastetun suhde ei useinkaan ole tasa-arvoinen. Lisäksi rakkauden tunnustaminen assosioituu kuvaamissani teksteissä jumalasuhteeseen, joka on ylöspäin katsova suhde. Bernard ja Tuomas Bernard Clairvauxlaisen (1090-1153) saarnat Laulujen laulusta kuuluvat teologian historian vaikutusvaltaisimpiin rakkausteksteihin. Nykylukijalle niiden vertauskuvallinen morsiusmystiikka kaipaa jonkin verran selittämistä. Raamatullisessa tekstissä sulhanen ja morsian osoittavat toisilleen rakkautta. Bernardin tulkinnassa sulhanen edustaa Kristusta ja morsian kirkkoa ja kristittyjä. Suhdetta kuvataan intohimoiseksi, mutta samalla suhde on hengellinen ja "morsiamen" rooli kattaa miehet siinä missä naisetkin.
Die Gabe: Zum Stand der interdisziplinären Diskussion. Hoffmann, V. (ed.). Freiburg: Verlag Karl Alber, p. 30-48 (Scientia & religio; vol. 14) , 2016
Catholicity Under pressure: the Ambiguous Relationship Between Diversity and Unity: Proceedings of the 18th Academic Consultation of the Societas Oecumenica . Heller, D. (ed.). Evangelische Verlagsanstalt GmbH , p. 37-54 , 2016
Ajatus. 72, p. 225-242 , 2015
Anthropological Reformations - Anthropology in the Era of Reformation. Eusterschulte, A. & Wälzholz, H. (eds.). Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht , p. 17-33 , 2015
Talous ja moraali. Kivistö, S., Pihlström, S. & Tolonen, M. (eds.). Gaudeamus, p. 186-203, 2016
Matti Apunen varoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.12.2013 kirkkoa omaksumasta talouteen j... more Matti Apunen varoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.12.2013 kirkkoa omaksumasta talouteen ja jäsenyyteen perustuvaa hinnoittelua. Jos näin käy, "kirkosta tulee samankaltainen liikeyritys kuin niistä, joita se syyttää ahneudesta. Jos kirkko kysyy tulijalta verokuittia, rahanvaihtajat ovat palanneet temppeliin, josta heidät ajettiin parituhatta vuotta sitten." 1 Apusen kannanotossa näkyy eräs peruskäsitys uskonnon ja talouden välisestä suhteesta: länsimaisessa kristillisyydessä uskonto halutaan pitää erossa hintoihin ja talouteen perustuvasta laskelmoinnista. Uskonto edustaa tässä mielessä ei-taloudellista elämänmuotoa. Millainen tämä elämänmuoto voisi olla? Joku voisi väittää, että kaikella on hintansa eikä mitään ei-taloudellista elämänmuotoa ole olemassa. Ei ole ilmaisia lounaita eikä ilmaisia palveluita. Siksi jokaisen on ajateltava toimintaansa liikeyrityksen tapaan, halusi sitä tai ei. Voisin kuvitella kirkollisten talousjohtajien sorvaavan tämänkaltaisia vastineita Apuselle. Lahjan aatemaailma Aatehistorian näkökulmasta on kuitenkin perusteltua todeta, että on olemassa myös vaikutusvaltaisia ei-taloudellisia elämänmuotoja. Antropologit ovat perinteisesti viitanneet lahjanvaihtoon, joka täydentää kaupankäyntiä ja voi joskus jopa korvata sen. Historioitsija Natalie Zemon Davis (s. 1928) on osoittanut, kuinka 1500-luvun Euroopassa eri yhteiskuntaluokilla oli selkeät ja tarkat käsitykset lahjanvaihdon ja kaupankäynnin eroista. Molempia vaihdon muotoja harjoitettiin, ja ihmiset tiesivät, kumpi niistä oli kulloinkin kyseessä. Zemon Davisin tutkimustulokset voisi tiivistää toteamukseen, että uuden ajan alun Euroopassa kaupallinen vaihto oli syntyvän keskiluokan asia, kun taas yläluokan ja alaluokan elämää hallitsi pikemmin lahjojen vaihto. Alaluokan osalta kyseessä oli ikiaikainen, rahan puutteesta johtuva keskinäisen vaihdon ja talkooavun talous, joka muistuttaa antropologien käsityksiä primitiivisistä yhteiskunnista. Yhteisön henkiinjäämisen kannalta oli olennaista, että se, jolla satunnaisesti oli ylimääräistä
W. Thönissen et al (Hg.), Luther: Katholizität und Reform, Bonifazius 2016, 261-278
Das glaubende Subjekt und die Ökumene: Wege der finnischen Lutherforschung Zusammenfassung: Der A... more Das glaubende Subjekt und die Ökumene: Wege der finnischen Lutherforschung Zusammenfassung: Der Aufsatz untersucht die Thematik des glaubenden Subjekts in reformatorischer Theologie und falsifiziert Paul Hackers These, der gemäß Luther ein neuzeitlicher Subjektivist ist. Die Trienter Verurteilungen verlangen von den Lutheranern mehr und nicht weniger subjektive Beteiligung. Im Subjektverständnis des 16. Jahrhunderts kommen sowohl der alte Zueignungsgedanke von Cicero als auch der frühneuzeitliche Aneignungsgedanke zum Vorschein. Risto Saarinen Seit etwa 25 Jahren haben die finnischen Lutherforscher, vor allem die Schüler von Tuomo Mannermaa, an der internationalen Diskussion aktiv teilgenommen. Neue Forschungsberichte sind auf Englisch und Deutsch erhältlich. Der folgende Beitrag wird aber neue Wege beschreiten, indem er die Frage nach dem glaubenden Subjekt bei Luther erläutert. Bekanntlich hat Tuomo Mannermaa die sogenannte real-ontische Dimension der Theologie Luthers betont, bei der der Gegenstand des Glaubens ausführlich zu Worte kommt. 1 Die Kritiker von Mannermaa, zum Beispiel Notger Slenczka, haben bisweilen bemerkt, dass das glaubende Bewusstsein bei Luther eine theologische Rolle einnimmt, die mit Mannermaas real-ontischer Dimension ähnlich ist. Wegen dieser funktionalen Ähnlichkeit bedarf man eigentlich nicht einer ausführlichen Ontologie, um Luthers Glaubenswelt angemessen zu beschreiben. Anstatt von einer realen Gegenwart Christi im Glauben reiche es, vom neuen Selbstverständnis des Christen zu reden. 2 Diese Kritik werde ich im Folgenden berücksichtigen, aber darüber hinaus denke ich, dass die katholisch-lutherische Ökumene von einer genaueren Berücksichtigung der Subjektfrage generell profitieren kann. Ein subjektiver Geist? Pinomaa und Hacker Seit dem kritischen Buch von Paul Hacker aus dem Jahre 1966 behaupten einige konservative Katholiken, dass Luther einen ichhaften Subjektivismus vertritt, der mit dem katholischen Glauben unvereinbar ist. Da Joseph Ratzinger diese These oft erwähnt und sogar ein Vorwort zu einer Neuauflage von Hackers Buch geschrieben hat, hat sie in der neueren katholischen Theologie eine gewisse Rezeption gefunden. 3 Die ökumenisch gesinnte katholische Lutherforschung hat meistens zu Hackers These Distanz genommen, aber eine ausführliche Auseinandersetzung mit seinen Einsichten hat nicht stattgefunden. Otto Hermann Pesch 1 R. Saarinen, Justification by Faith: the
Euare lectures 2017-2018, ed. F. Cadeddu, Bologna 2019, 87-116
Since the 1990s, social scientists and philosophers argue that a multicultural, democratic societ... more Since the 1990s, social scientists and philosophers argue that a multicultural, democratic society is characterized by two complementary virtues, namely, toleration and mutual recognition. While toleration provides the individual with necessary freedom rights, mutual recognition means that citizens are approved, respected and esteemed by others, feeling that they belong to the same community. The virtue of recognition (Anerkennung, reconnaissance) is normally considered to be a 19th-century invention of Hegel. However, both the terminology and the phenomenon of mutual recognition have long Christian roots. The Latin verbs agnoscere and recognoscere are abundantly used in theology to depict a new appreciation of personal others. Thomas Aquinas and Calvin employ the concept to describe a normative acknowledgement. Schleiermacher outlines justification by faith as a divine act of recognition. Vatican II and the ecumenical movement understand recognition as a spiritual event taking place between members of different faith communities. The paper argues, in keeping with my book Recognition and Religion (Oxford 2016), that the modern concept of mutual recognition has a long prehistory in Christian theology.
Handbuch Anerkennung. Springer , 2019
Kerygma und Dogma. 53, 4, p. 298-328 , 2007
The global Luther: a theologian for modern times. C. Helmer (ed.). Minneapolis, MN: Fortress Press, p. 13-31, 2009
Die europäische Integration und die Kirchen: Akteure und Rezipienten . Duchhardt, H. & Morawiec, M. (eds.). Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht , p. 89-106 , 2010
Das Ende des Kalten Krieges vor zwanzig Jahren hat viele europäische Kirchen vor neuen Herausford... more Das Ende des Kalten Krieges vor zwanzig Jahren hat viele europäische Kirchen vor neuen Herausforderungen gestellt. Einerseits hat das Ende des osteuropäischen Kommunismus neue Möglichkeiten für die Kirchen und für die freie Ausübung der Religion angeboten. Andererseits hat die Säkularisation in vielen europäischen Ländern nur mit größerer Geschwindigkeit fortgeschritten und die Kirchen zunehmend in den Marginalen der Gesellschaften gedrängt. Darüber hinaus hat sich die globale Entwicklung der 1990er Jahren für die ethische Meinungsbildung der Kirchen sowie für ihre traditionelle Soziallehre als problematisch erwiesen. Die neue Ära der Globalisierung hat die Sozialethik vieler Kirchen überholt. Die protestantischen Kirchen sind traditionell auf besondere Weise mit der Perspektive des Nationalstaates verbunden und konnten in vielen Fällen die neue multiethnische und multireligiöse Wirklichkeit nicht verstehen. Die orthodoxen Kirchen von Osteuropa haben ebenfalls den neuen und teilweise auch alten Nationalismus ihrer Herkunftsländer an die internationale Entwicklung anknüpfen müssen. Für die historische und kirchengeschichtliche Forschung hat das Ende des Kalten Krieges in Europa viele interessante Themen angeboten. Es ist bekanntlich schwierig, die allerjüngste Geschichte zu verstehen. Mehrere größere Forschungsprojekte haben trotzdem diesen Schritt schon gewagt. Die folgende Berichterstattug basiert auf das Projekt "Churches and European Integration", das zwischen 2001 und 2004 von dem Forschungsdirektorat der Europäischen Kommission finanziert wurde. 1 Meines Wissens war dies das erste theologische Projekt, das mit den Forschungsmitteln der Europäischen Union finanziert wurde, sowie einer der ersten geisteswissenschaftlichen Projekte überhaupt. Dieses Projekt wurde gemeinsam von fünf europäischen Fakultäten vollzogen. Neben der theologischen Fakultät von Helsinki (Aila Lauha und Risto Saarinen) waren die katholisch-theologische Fakultät Münster (Thomas Bremer), die theologischen Fakultäten von Lund (Anders Jarlert) und Tartu (Riho Altnurme) sowie das historische Institut der Universität Glasgow (Nicholas Hope) daran beteiligt. Mit den Projektmitteln wurden vor allem kirchengeschichtliche Doktorarbeiten und Habilitationsschriften finanziert, die mit dem Ende des Kalten Krieges und mit der kirchlichen Dimension der europäischen Integration zu tun hatten. 2 Die von mir unterstützten finnischen Doktorandinnen, Pauliina Arola und Riikka
Transformations in Luther's Theology. Helmer, C. & Holm, B. (eds.). Leipzig: Evangelische Verlagsanstalt GmbH , p. 141-159 , 2011
The Lutheran Reformation was born from controversies around the problematic practices of the West... more The Lutheran Reformation was born from controversies around the problematic practices of the Western church in Luther's times. Lutheran confessional writings reflect the outcome of these controversies. This well-known state of affairs means that Lutherans do not possess a comprehensive body of theological doctrine, as the normative Book of Concord remains eclectic. The Lutheran doctrines of justification, the Word of God and the sacraments clearly belong to the core of normative doctrine, but many other theological teachings are only very rudimentarily treated in the Book of Concord. Over the centuries, Lutheran theologians have developed strategies to overcome this deficit. These strategies can be understood as a continuous quest for the missing parts of doctrine. My own road map in this quest can be labeled as »theology of giving«, a strategy which aims at reaching a comprehensive picture of doctrinal theology from the perspective of one prominent and pluriform theological concept. 1 In the following, I will first outline some strategies of constructing systematic doctrine, connecting them with the current theological discussion on giving and the gift. Then I proceed to the so-called »giver-oriented perspective« and the broader semantics and epistemology of »give« and »receive«. After this I can provide a model of comprehensive doctrine, formulated in terms of giving. Finally, I will discuss the ultimate conceptual horizon, the so-called »transcendentals«, of this comprehensive Lutheran theology. I. Strategies of Doctrine and Theology of Giving One popular strategy is to maintain that the doctrine of justification, properly understood, contains everything; it constitutes the criterion of all other doctrines and everything else can be derived from this doctrine. The problems of this approach are obvious: it would be strange to claim, for instance, that the Nicean doctrine of the Trinity could be derived from the Lutheran doctrine of justification. 2 Another and in many ways more promising strategy consists in claiming that Lutherans should only take their distinctive doctrines from the Lutheran confessions; in all other doctrinal matters they should follow the biblical, patristic and medieval Christian teaching. While this strategy is often applied in the ecumenical dialogues of the Lutheran churches, it also contains some problems. Dogmatic ecclesiology, for instance, was not developed before the Reformation. In order to compare Lutheran and Roman Catholic ecclesiologies, one needs to turn to the post-Reformation developments. A third strategy would complement the second one through paying attention to early modern, Enlightenment and late modern doctrinal developments, claming that Lutherans need to relate their doctrine to modern developments. The problems of this strategy are found in the growing plurality of doctrines and their relative lack of normativity. There are
Lo Sguardo - rivista di filosofia. 10, p. 71-81 , 2012
Neue Zeitschrift für systematische Theologie und Religionsphilosophie.. 52, 3, p. 268-301 , 2010
The Reformation as Christianization. Tübingen: Mohr Siebeck, p. 169-188, eds. A. M. Johnson & J. A. Maxfield Studies in the Late Middle Ages, Humanism and the Reformation), 2012
Neue Zeitschrift für systematische Theologie und Religionsphilosophie.. 54, 1, p. 1-22 , 2012
The contemporary discussion on the so-called linguistic understanding of doctrine, initiated by G... more The contemporary discussion on the so-called linguistic understanding of doctrine, initiated by George Lindbeck in the 1980s, has largely come to the following conclusions: (a) although we may criticize a merely propositional understanding of doctrine, we cannot move beyond propositions. Propositions remain necessary but not sufficient constituents of linguistic utterances. (b) The speech-act theory, inspired by Wittgenstein and formulated by Austin and Searle, has permanent value for the understanding of religious doctrine. By means of this theory theologians can identify important aspects of those linguistic utterances which are considered to be doctrines. (c) The linguistic approaches to doctrine lead to postliberal theologies which emphasize and even justify the ecclesial and traditionalist nature of doctrinal formulations. 1 The strong tendency of many theologians to prove (c) 2 often neglects the very complex nature of (a) and (b). A reader of such approaches receives the impression that the authors primarily want to establish (c) by means of (a) and (b). As a result of this interest, the complex linguistic claims (a) and (b) do not receive proper sophistication but are seen, rather, in terms of the author's over-arching canonical and ecclesial interest. Therefore, the understanding of language per se often remains superficial in
Teologinen Aikakauskirja. 118, 4, p. 291-304 , 2013
Ekumenian aikakaudella keskustelu vanhurskauttamisopista on keskittynyt niin kutsuttuun efektiivi... more Ekumenian aikakaudella keskustelu vanhurskauttamisopista on keskittynyt niin kutsuttuun efektiiviseen vanhurskauttamiseen eli vanhurskaaksi tekemiseen. Tämän ulottuvuuden puutteesta Trenton konsiili tuomitsi reformaation kirkot. 1 Reformaatiota edustavilla ekumeenisilla teologeilla on siksi intressi näyttää, että kyseinen ulottuvuus sisältyy heidänkin oppiinsa. Toisaalta ekumeniaa vastustavilla protestanteilla (ja katolilaisilla) on intressi näyttää, että reformaation ajattelussa niin kutsuttu forensinen 2 vanhurskauttamisoppi on aina ensisijainen tai jopa ainoa vanhurskauttamisen ulottuvuus. Itse forensisen vanhurskauttamisen merkitys ja sisältö ei juuri ole ollut keskustelun kohteena. Nämä yleiset trendit voidaan nähdä myös suomalaisessa keskustelussa. 3 Tässä artikkelissa keskityn oikeudelliseen eli forensiseen vanhurskauttamiseen eli vanhurskaaksi "lukemiseen" taikka "julistamiseen". Tarkoitukseni on esitellä sen teologisesti kiehtovia puolia, jotka ovat jääneet ekumeenisen intressin varjoon. Esiinnyn leimallisesti niin kutsutun uuden suomalaisen Luther-tulkinnan edustajana, mutta ajattelen myös, että tämä Tuomo Mannermaan perustama koulukunta on hieman laiminlyönyt perustyötään forensisen vanhurskauttamisopin osalta. 4 Artikkeli pyrkii korjaamaan tätä laiminlyöntiä. En juurikaan ota kantaa tunnustuksellisiin kiistakysymyksiin; nähdäkseni on hyödyllistä pohtia vanhurskauttamisoppia niistä erillään, puhtaasti teologisen mielenkiinnon kohteena. Varoitan lukijaa jo etukäteen seuraavien sivujen moniaineksisuudesta sekä pienten ja suurten asioiden vaihtelusta. Vanhurskauttamisen detaljeista kiinnostuneet eivät yleensä ole järin perehtyneitä politiikan ja oikeusterminologian maastoon, eikä toisin päin. Dogmihistorian terminselittäjät eivät ole juristeja eivätkä yhteiskuntakeskustelijat yleensä lue luterilaista tunnustusta. Kun väitän näiden kaikkien olevan yhteydessä keskenään, se edellyttää lukijalta avaramielisyyttä. Toivottavasti varoitus voi samalla houkuttaa lukemiseen.
Luterilaisuuden ytimessä: professori Antti Raunion 60-vuotisjuhlakirja. Kotiranta, M. (ed.). Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, p. 15-27 13 p , 2018
Tuomo Mannermaa lanseerasi 1980-luvulla niin kutsutun uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen. Siitä... more Tuomo Mannermaa lanseerasi 1980-luvulla niin kutsutun uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen. Siitä on 30 vuoden aikana tullut ensin merkittävä koulukunta ja nyttemmin osa tutkimuksen valtavirtaa. 1 Koulukunnalle on tyypillistä oppilaiden runsas lukumäärä. Oppilaiden julkaisuja on karttunut kymmenkertainen määrä Mannermaan omiin töihin verrattuna. Silti uusi suomalainen Luther-tutkimus on monien mielestä säilyttänyt tietyn sanomansa ja tunnistettavat peruspiirteensä. Kuten tieteellisessä tutkimuksessa yleensä, sanoman ja piirteiden tarkka kuvailu ei ole aivan yksinkertaista. Niin tutkijat kuin heidän keskustelukumppaninsa painottavat jossain määrin eri asioita. Tässä artikkelissa pyrin selvittämään suomalaisen Luther-tutkimuksen sanoman niin kutsutun meta-analyysin avulla. Mikä meta-analyysi ja miksi? Tarkoitan meta-analyysilla sellaista systemaattista kirjallisuuskatsausta, jonka lähdeaineistona ovat tärkeimmät aiemmat tutkimushistoriat ja katsaukset. Kyseessä on siis eräänlainen katsausten katsaus ja bibliografioiden bibliografia. Aikarajaukseni alkaa vuodesta 1987, jolloin ilmestyi ensimmäinen Mannermaan Luther-projektien vieraskielinen kokoomateos. 2 Se päättyy vuoteen 2016, joka on kirjoitushetkellä viimeisin bibliografioihin päätynyt vuosi. Meta-analyysi ei tarjoa tarkkaa lähilukua, vaan eräänlaisen lintuperspektiivin isoon aineistoon. Julkaistun primääritutkimuksen suuri määrä tekee meta-analyysin koostamisen mahdolliseksi, mielekkääksi ja jopa välttämättömäksi. Uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen bibliografiaa ei ole varsinaisesti laadittu, mutta seuraavat indikaattorit kuvaavat kohtuullisen hyvin tutkimuksen määrää. Vuosittain ilmestyvä Lutherjahrbuch tarjoaa parhaan 1 Hankkeen eri vaiheista ks. Saarinen 2015. 2 Mannermaa et al. 1987. Mannermaan Luther-kirjat In ipsa fide Christus adest ja Kaksi rakkautta ilmestyivät suomeksi 1979 ja 1983, saksaksi 1989 sekä englanniksi 2005 ja 2010.
ust Do It?! Recognition and Reception in Ecumenical Relations/Anerkennung und Rezeption im ökumenischen Miteinander: Proceedings of the 19th Academic Consultation of the Societas Oecumenica / Heller, D. & Hietamäki, M. (eds.). Leipzig: Evangelische Verlagsanstalt GmbH , p. 97-108, 2018
Uskonto ja kamppailu tunnustamisesta. Palmen, R. & Haara, H. (eds.). Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, p. 262-276 , 2017
Latinankielisessä teologisessa ja filosofisessa perinteessä toisen ihmisen taikka asian hyväksyvä... more Latinankielisessä teologisessa ja filosofisessa perinteessä toisen ihmisen taikka asian hyväksyvää tunnustamista kuvataan verbeillä agnosco ja recognosco sekä vastaavilla substantiiveilla agnitio ja recognitio. Ensinmainittu on antiikissa yleisempi ja muun muassa roomalaisen lain käyttämä. Esimerkiksi adoptiossa tapahtuvaa lapsen tunnustamista kuvataan tällä verbillä. Recognitio-sanue on harvinaisempi ja se voi kattaa erilaisia uudelleen katsomisen tai aiemmin tiedetyn uudestaan muistamisen merkityksiä. Kirkkoisä Augustinus käyttää molempia verbejä muistamisen merkityksessä. Toisaalta recognitio-sanue yleistyy keskiajalla ja tarkoittaa silloin usein samanlaista normatiivista tunnustamista kuin agnitio. Tunnustaminen voi olla yhdensuuntaista taikka vastavuoroista. Englannin kielessä oli vielä 1500-luvulla kaksi latinalaisista vastineistaan käännettyä verbiä: acknowledge ja reknowledge. Jälkimmäinen korvautui sittemmin recognize-sanueella, mutta ensinmainittu on jäänyt nykyenglantiin hieman substantiivin näköisenä verbinä. Nykyfilosofit kiistelevät siitä, onko verbien acknowledge ja recognize välillä merkityseroa. Samaa kiistaa voitaisiin käydä myös latinan verbeistä, mutta hyvin usein ne ovat synonyymisiä. 1 Englannin recognize voi tarkoittaa identifiointia (I recognize your face), hyväksyvää tunnustamista (we recognize your academic degree) tai molempia. Saksan tunnustamista merkitsevä verbi anerkennen sisältää aina nämä molemmat merkitykset. Keskiaikaisen tunnustamisaktin perussuunta oli alhaalta ylös: uskova tunnustaa Jumalan ja palvelija herransa. Perussuunnan taustalla oli yhtäältä latinalaisen Raamatun ja kirkkoisien kielenkäyttö. Toisaalta siihen vaikutti feodaalilaki, jossa renki taikka torppari ottaessaan vastaan isännän suoman suosion, kuten maatilkun käytön, tunnusti toisen isännäkseen. 2 Keskiajan uskonnollisissa teksteissä nämä molemmat taustat vaikuttavat yhdessä. Toisinaan latinassa käytetään silti myös suuntaa ylhäälta alas, tapahtuuhan esimerkiksi adoptio jossain mielessä alaspäin. Seuraavassa keskityn rakkaussuhteen kuvaamiseen näillä latinan ilmauksilla. Rakkauden tunnustaminen tuo ilmaukseen vastavuoroisia ja jopa tasa-arvoisia piirteitä. Siinä mielessä tunnustaminen ikään kuin modernisoituu rakkautta kuvaavissa tekstessä. Toisaalta tätä modernisaatiota ei pidä liioitella, sillä rakastajan ja rakastetun suhde ei useinkaan ole tasa-arvoinen. Lisäksi rakkauden tunnustaminen assosioituu kuvaamissani teksteissä jumalasuhteeseen, joka on ylöspäin katsova suhde. Bernard ja Tuomas Bernard Clairvauxlaisen (1090-1153) saarnat Laulujen laulusta kuuluvat teologian historian vaikutusvaltaisimpiin rakkausteksteihin. Nykylukijalle niiden vertauskuvallinen morsiusmystiikka kaipaa jonkin verran selittämistä. Raamatullisessa tekstissä sulhanen ja morsian osoittavat toisilleen rakkautta. Bernardin tulkinnassa sulhanen edustaa Kristusta ja morsian kirkkoa ja kristittyjä. Suhdetta kuvataan intohimoiseksi, mutta samalla suhde on hengellinen ja "morsiamen" rooli kattaa miehet siinä missä naisetkin.
Die Gabe: Zum Stand der interdisziplinären Diskussion. Hoffmann, V. (ed.). Freiburg: Verlag Karl Alber, p. 30-48 (Scientia & religio; vol. 14) , 2016
Catholicity Under pressure: the Ambiguous Relationship Between Diversity and Unity: Proceedings of the 18th Academic Consultation of the Societas Oecumenica . Heller, D. (ed.). Evangelische Verlagsanstalt GmbH , p. 37-54 , 2016
Ajatus. 72, p. 225-242 , 2015
Anthropological Reformations - Anthropology in the Era of Reformation. Eusterschulte, A. & Wälzholz, H. (eds.). Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht , p. 17-33 , 2015
Talous ja moraali. Kivistö, S., Pihlström, S. & Tolonen, M. (eds.). Gaudeamus, p. 186-203, 2016
Matti Apunen varoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.12.2013 kirkkoa omaksumasta talouteen j... more Matti Apunen varoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.12.2013 kirkkoa omaksumasta talouteen ja jäsenyyteen perustuvaa hinnoittelua. Jos näin käy, "kirkosta tulee samankaltainen liikeyritys kuin niistä, joita se syyttää ahneudesta. Jos kirkko kysyy tulijalta verokuittia, rahanvaihtajat ovat palanneet temppeliin, josta heidät ajettiin parituhatta vuotta sitten." 1 Apusen kannanotossa näkyy eräs peruskäsitys uskonnon ja talouden välisestä suhteesta: länsimaisessa kristillisyydessä uskonto halutaan pitää erossa hintoihin ja talouteen perustuvasta laskelmoinnista. Uskonto edustaa tässä mielessä ei-taloudellista elämänmuotoa. Millainen tämä elämänmuoto voisi olla? Joku voisi väittää, että kaikella on hintansa eikä mitään ei-taloudellista elämänmuotoa ole olemassa. Ei ole ilmaisia lounaita eikä ilmaisia palveluita. Siksi jokaisen on ajateltava toimintaansa liikeyrityksen tapaan, halusi sitä tai ei. Voisin kuvitella kirkollisten talousjohtajien sorvaavan tämänkaltaisia vastineita Apuselle. Lahjan aatemaailma Aatehistorian näkökulmasta on kuitenkin perusteltua todeta, että on olemassa myös vaikutusvaltaisia ei-taloudellisia elämänmuotoja. Antropologit ovat perinteisesti viitanneet lahjanvaihtoon, joka täydentää kaupankäyntiä ja voi joskus jopa korvata sen. Historioitsija Natalie Zemon Davis (s. 1928) on osoittanut, kuinka 1500-luvun Euroopassa eri yhteiskuntaluokilla oli selkeät ja tarkat käsitykset lahjanvaihdon ja kaupankäynnin eroista. Molempia vaihdon muotoja harjoitettiin, ja ihmiset tiesivät, kumpi niistä oli kulloinkin kyseessä. Zemon Davisin tutkimustulokset voisi tiivistää toteamukseen, että uuden ajan alun Euroopassa kaupallinen vaihto oli syntyvän keskiluokan asia, kun taas yläluokan ja alaluokan elämää hallitsi pikemmin lahjojen vaihto. Alaluokan osalta kyseessä oli ikiaikainen, rahan puutteesta johtuva keskinäisen vaihdon ja talkooavun talous, joka muistuttaa antropologien käsityksiä primitiivisistä yhteiskunnista. Yhteisön henkiinjäämisen kannalta oli olennaista, että se, jolla satunnaisesti oli ylimääräistä
W. Thönissen et al (Hg.), Luther: Katholizität und Reform, Bonifazius 2016, 261-278
Das glaubende Subjekt und die Ökumene: Wege der finnischen Lutherforschung Zusammenfassung: Der A... more Das glaubende Subjekt und die Ökumene: Wege der finnischen Lutherforschung Zusammenfassung: Der Aufsatz untersucht die Thematik des glaubenden Subjekts in reformatorischer Theologie und falsifiziert Paul Hackers These, der gemäß Luther ein neuzeitlicher Subjektivist ist. Die Trienter Verurteilungen verlangen von den Lutheranern mehr und nicht weniger subjektive Beteiligung. Im Subjektverständnis des 16. Jahrhunderts kommen sowohl der alte Zueignungsgedanke von Cicero als auch der frühneuzeitliche Aneignungsgedanke zum Vorschein. Risto Saarinen Seit etwa 25 Jahren haben die finnischen Lutherforscher, vor allem die Schüler von Tuomo Mannermaa, an der internationalen Diskussion aktiv teilgenommen. Neue Forschungsberichte sind auf Englisch und Deutsch erhältlich. Der folgende Beitrag wird aber neue Wege beschreiten, indem er die Frage nach dem glaubenden Subjekt bei Luther erläutert. Bekanntlich hat Tuomo Mannermaa die sogenannte real-ontische Dimension der Theologie Luthers betont, bei der der Gegenstand des Glaubens ausführlich zu Worte kommt. 1 Die Kritiker von Mannermaa, zum Beispiel Notger Slenczka, haben bisweilen bemerkt, dass das glaubende Bewusstsein bei Luther eine theologische Rolle einnimmt, die mit Mannermaas real-ontischer Dimension ähnlich ist. Wegen dieser funktionalen Ähnlichkeit bedarf man eigentlich nicht einer ausführlichen Ontologie, um Luthers Glaubenswelt angemessen zu beschreiben. Anstatt von einer realen Gegenwart Christi im Glauben reiche es, vom neuen Selbstverständnis des Christen zu reden. 2 Diese Kritik werde ich im Folgenden berücksichtigen, aber darüber hinaus denke ich, dass die katholisch-lutherische Ökumene von einer genaueren Berücksichtigung der Subjektfrage generell profitieren kann. Ein subjektiver Geist? Pinomaa und Hacker Seit dem kritischen Buch von Paul Hacker aus dem Jahre 1966 behaupten einige konservative Katholiken, dass Luther einen ichhaften Subjektivismus vertritt, der mit dem katholischen Glauben unvereinbar ist. Da Joseph Ratzinger diese These oft erwähnt und sogar ein Vorwort zu einer Neuauflage von Hackers Buch geschrieben hat, hat sie in der neueren katholischen Theologie eine gewisse Rezeption gefunden. 3 Die ökumenisch gesinnte katholische Lutherforschung hat meistens zu Hackers These Distanz genommen, aber eine ausführliche Auseinandersetzung mit seinen Einsichten hat nicht stattgefunden. Otto Hermann Pesch 1 R. Saarinen, Justification by Faith: the