Radiotiedustelun synty Suomessa (original) (raw)

Suomen tiedustelu ja nimenomaan radiotiedustelu oli maallemme sotavuosina elint�rke�� - jopa voisin sanoa, ett� yksi Suomen pahemmalta pelastanut osatekij�. Monien ven�l�isten hy�kk�yksien aika ja paikka saatiin selville radiotiedustelun kautta ja n�in voitiin keskitt�� mm. Ihantalassa 1944 yli 20 patteriston ja heittimien tuli hy�kk�yksen l�ht�asemiin. Radiotiedustelun nojalla voitiin heikent�� jotain lohkoa, kun tiedettiin mist� vihollinen yritt�� hy�k�t� ja siirt�� vahvennukset hy�kk�yksen eteen, n�in mm. Talvisodan mottitaisteluissa. Radiotiedustelun teht�v�n�, niin kuin muunkin sotilaallisen tiedustelun, on toimia operatiivisen osaston silm�n�. Operatiivisen osaston laatiessa puolustusta tai hy�kk�yst�, on heill� silloin valtit k�dess�, kun vihollisesta on mahdollisimman tarkat tiedot. Radiotiedustelu kasvoi Talvisodan 75 henkil�st� Jatkosodan aina 1 000 mieheen ja naiseen. Kun lis�n� viel� oli 300-miehinen Ilmavoimien radiotiedustelupataljoona, niin Suomessa oli maan kokoon n�hden huomattavan suuri radiotiedustelu.

Suomen radiotiedustelun voidaan sanoa syntyneen vuonna 1916 Lockstedtin leirill�, miss� pieni joukko j��k�reit� sai viestikoulutusta. Ja toimihan sis�llissodamme aikana Helsingiss� radioasema, joka l�hetti tiedustelutietoa punaisesta Helsingist� Valkoisen armeijan p��majaan. Axel Tigerstedt puolestaan kuunteli punaisten lenn�tinlinjoja ja selvitti vastusmittauksella kiskoista miss� Punakaartin junat liikkuvat. Mutta kaikki t�m� oli vasta n�pertely� siihen n�hden mit� tulevaisuus toi tullessaan.

Reino Hallamaa

Reino Henrik Hummelin, my�hemmin Hallamaa, syntyi Tampereella maaliskuun 12. p�iv�n� vuonna 1899. Reinolla oli vanhempi sisko Helmi ja nuorempi veli Esko. Koulunsa Reino k�vi Suomalaisessa lyseossa Helsingiss�.

Jo Reinon ollessa muutaman vuoden ik�inen h�n karkasi aseman lippujonossa �idilt��n aseman lenn�tinlaitteen kimppuun. No, t�m� vain osoituksena varhaisesta kiinnostuksesta radiokalustoon. Reinon �idin avioituessa my�hemmin Rauman asemap��llik�n kanssa, Hallamaalle tarjoutui mahdollisuus h�nelle mielekk��n s�hk�tt�misen opetteluun. Vuonna 1911 Hallamaa sitten p��si kes�t�ihin s�hk�tt�j�ksi Rauman rautateille. Maailmansodan sytytty� 15 vuotta t�ytt�nyt Reino joutui Rauman satamaan t�ytt�m��n monimutkaisia ven�l�isten rahtikirjoja, koska virkamiehist� oli pulaa. T�m�n j�lkeen Hallamaa p��si kovan yrityksen j�lkeen Helsinkiin s�hk�tt�j�tutkintoon, jonka h�n suoritti menestyksell�, mutta joutui mielipahakseen palaamaan takaisin satamaan lappuja t�ytt�m��n. T�ytetty��n 17 vuotta h�n p��si uudelleen Helsinkiin, nyt yritt�m��n rautateiden virkamiestutkintoa, jonka h�n l�p�isi vaivattomasti, jopa paremmin kuin useammat kokeneet virkaveljens�. Nyt h�nell� olisi ollut asemap��llik�n p�tevyys, jos virkavuosia olisi suotu, mutta kohtalo tahtoi toisin...

Vapaussota

Olojen alkaessa kiristym��n tammikuussa 1918 p��tti rautatiekirjuri Hallamaa poistua Helsingist� ja pyrki� pohjoiseen, jossa voisi liitty� valkoisten joukkoon. Matkaan h�n p��si rautatiel�isten vapaalipulla ja matka taittui Tampereelle, jossa h�n tapasi tuttujaan samoilla aikeilla. Heid�n kanssaan matka jatkui pohjoiseen junalla. Junassa kaksi punakaartin kiv��rimiest� alkoi tutkia seuruetta ja nimitellen heit� "pirullisiksi herrasmiehiksi". Kangasalan asemalla oli kaoottinen tilanne. Jossain ammuttiin ja niin seuruetta vainonneet miehetkin h�visiv�t paikalta. Seurue katsoi parhaaksi menn� asemalta mets��n ja mets�nreunoja pitkin he kulkivat Orivedelle, jossa saivat y�sijan seurueenj�senen sukulaiselta. Orivedelt� matka jatkui rekikyydill� aina Juupajoelle, jossa he joutuivat ty�v�entalon pihalla keskelle punakaartin perustavaa kokousta. Kirist�v�st� tilanteesta he selvisiv�t seurueessa olleen supliikkimiehen ansiosta. Matka jatkui Vilppulan kautta Sein�joelle, jossa perustettiin valkoisia joukkoja.

Hallamaa seurueineen joutui tammikuun viimeisen� p�iv�n� saksanniemel�isten joukkoon, joista oltiin perustamassa suurta ratsuv�kijoukkoa rintamalle ja kohta he huomasivat olevansa junassa matkalla sotaan. Juna pys�htyi Vilppulassa, jossa he ammunnan ja melskeen keskell� saivat ohjeet k�yd� asemiin l�heiselle sillalle massapaalien taakse. Sillalle tuotiin heille ven�l�inen Maxim-konekiv��ri, jollaisen he n�kiv�t ensimm�ist� kertaa el�m�ss��n. Sillan takana oli ylik�yt�v�, jota punaiset ampuivat omalta puoleltaan. Ylik�yt�v�ll� Hallamaa n�ki miehen leikkautuvan kahtia kranaatin osumasta. My�hemmin h�n kuuli kaatuneen olleen j��k�ri Vuolle, joka oli ensimm�inen vapaussodassa kaatunut j��k�ri.

Vapaussota jatkui seuraavaksi V��rinmajan, Kuhmoisten, Tampereen ja Lemp��l�n taisteluilla. Lemp��l�ss� Hallamaa haavoittui Rahjan joukkoja vastaan taistellessaan liev�sti kantap��h�n. Haavoituttuaan h�n p��si norjalaiseen ambulanssiin ja sai olla viikon Kangasalalla hoidossa. Vapaussota p��ttyi h�nen osaltaan Helsingiss� paraatiin.

Kuvassa Hallamaa ampuu Lemp��l�n taisteluiden aikana. Saksanniemel�iset taistelivat silloin Rahjan apujoukkoja vastaan, jotka olivat matkalla Tampereelle. Hetki kuvan oton j�lkeen Hallamaa haavoittuu kantap��h�n.

Vapaussodan j�lkeen Hallamaa ilmoittautui vapaaehtoisena kipin�lenn�tinlaitokseen (my�hemmin viestijoukot), joista h�net siirrettiin laivastoon korpraalina. Hallamaa ylennettiin laivastossa alikersantiksi lokakuussa vuonna 1918. H�n palveli laivastossa seuraavan vuoden maaliskuuhun asti asemapaikkana surullisen kuuluisa S2 torpedovene, joka upposi Porin edustalla vuonna 1925. Hallamaa itse kertoi S2 -veneen olleen niin kiikker�n, ett� morseavaimen k�ytt� oli enemm�n akrobatiaa, kuin s�hk�tyst�.

Suursaari - pelin avaus

Seuraavaksi Hallamaa johti komennuskuntaa toukokuussa 1919 Suursaareen valvomaan Suomenlahden meriliikennett�. Suursaaressa oli kaksi vanhaa ven�l�isten hylk��m�� kipin�radioasemaa, jotka alkoivat nuoria poikia kovasti kiinnostamaan. korpraali Ragnvald "Rankku" Lind, my�hemmin majuri Lautkari, kunnosti komennuskuntaan kuuluneen teekkariporukan kanssa pienemm�n lenn�ttimen, josta kaikki alkoi.

Saatuaan suuren ty�n j�lkeen radioaseman toimimaan, aukesi silloin nuorille pojille uusi ja kiehtova maailma. Heid�n teht�v�n��n oli ilmoittaa Ven�j�n laivaston liikkeist�. Talven tultua laivoja ei juuri n�kynyt, niin he p��ttiv�t ruveta kaappaamaan ven�l�ist� radioliikennett�. Kuunnellessaan ven�l�isten kahden aseman v�list� morsetusta heill� k�vi hyv� tuuri, kun salakielinen sanoma toistettiin selv�kielisen�. T�m�n johdosta he saivat auki ensimm�isen salakielisen sanoman ja ratkaisivat monta tulevaa viesti�. P��esikunta alkoi kiinnostua, kun pienelt� Suursaaren asemalta alkoi saapumaan vieraiden valtojen salaisuuksia. Nyt jotkut korkeat herrat alkoivat ymm�rt�m��n radiokuuntelun mahdollisuuksia, niin siemen j�i it�m��n tulevaan. Hallamaa joutui viestin auettua Helsinkiin tekem��n selkoa toiminnastaan ja palkkioksi h�net ylennettiin kersantiksi. Suursaaren komennuskunnan maine salakirjoituksen asiantuntijoina vakiintui.

Seuraavaksi h�net vuonna 1920 komennettiin Kotkaan kunnostamaan ven�l�isten vanhaa radiol�hetint�. Kotkasta Hallamaa komennettiin Viipuriin, jossa h�n koulutti radiomiehi� ja sielt� Turkuun. Turussa Hallamaa kunnosti niinik��n ven�l�isilt� j��nytt� radioasemaa. Turussa h�nen esimies majuri Saarmaa sanoi Hallamaalle ilmoittaneensa h�net RUK:n kurssille.

Reserviupseerikurssi numero 2:n Hallamaa suoritti vuonna 1921, jonka j�lkeen h�net siirrettiin v��pelin� Santahaminaan radiopataljoonan radiokomppanian opetusupseeriksi. Ylennys reservin v�nrikiksi tuli v�h�n my�hemmin, jolloin h�n sai vastaperustetun radiokoulun varap��llik�n teht�v�t itselleen. Radiokoulussa Hallamaa ja Lautkari laittoivat pystyyn lyhytaaltoradioaseman, jota he k�yttiv�t radioamat��riliikenteeseen. He saivat monia yhteyksi� ymp�ri maailmaa ja t�st� moni sai alkuinnostuksen radioamat��riharrastukseen Suomessa.

Vuonna 1925 Hallamaata pyydettiin pit�m��n luentoa salakirjoituksesta. Kuulijat koostuivat suurelta osalta p��esikunnan kenraaleista. Itsen�isyysp�iv�n� 1925 Hallamaa sai ylennyksen reservin luutnantiksi, jota h�n piti esitelm�ns� ansiona.

Hallamaa komennettiin kadettikouluun helmikuussa 1926 kahdeksannelle kurssille. Kadettikoulu oli Hallamaalle ep�mieluisa kokemus, koska vanhempi kurssi piti reservinupseereita pohjasakkana, niinp� Hallamaa sai osakseen valtavasti simputusta. Kiusaajille oli viel� kuin punainen vaate h�nen kaksi hopeista ruusukettaan yhden asemasta.

Suomen radiotiedustelu luodaan

Kadettikoulusta aktiiviluutnanttina p��sty��n 1927 h�n joutui ilmoittautumaan yleisesikunnassa ulkomaanosaston p��llik�n eversti Tuompon luona, joka antoi h�nelle k�skyn luoda suomalainen radiotiedustelu. Palveluspaikaksi tuli 14.6.1927 alkaen yleisesikunnan tilastotoimisto, mik� oli tiedustelutoimiston salanimi.

Hallamaa joutui kovan paikan eteen, koska h�nen oli selvitett�v� mit� radiotiedustelu pit�� kokonaisuudessaan sis�ll��n. Eversti Erik Malberg oli nyt Hallamaan esimies ja m��r�si h�net kolmeksi kuukaudeksi Saksaan p��esikuntaan oppia saamaan. Hallamaa sai stipendin p��esikunnasta, jonka Malberg h�nelle j�rjesti. Nyt Hallamaalle suotiin mahdollisuus komennuksen j�lkeen tutustua ja luoda suhteita muihin tiedustelulaitoksiin kahdessa maassa. Hallamaa tutustui kuitenkin virallisesti kuudessa maassa radiotiedusteluun: Saksassa, It�vallassa, Sveitsiss�, Italiassa, Tshekkoslovakiassa ja Puolassa. Lis�ksi Hallamaa loi suhteita viel� Unkarin, Ranskan ja Baltian maiden kuin my�hemmin my�s Ruotsin tiedusteluv�keen.

It�vallassa Hallamaa pyrki ja p��si professori Fieglin oppilaaksi. Kyseinen professori oli oman aikansa radioguru, joka oli julkaissut pari teosta salakirjoittamisesta, tosin j�lkimm�isen teoksen saksalaiset osti Fieglilt� 100 000 shillingill� niin ettei sit� saatu julkistaa. J�lkimm�inen osa k�sitteli nimenomaan koodien avaamista.

Hallamaa oli innokas oppimaan ja h�n edistyi nopeasti. He keskustelivat Wienin kahviloissa ja ravintoloissa radiotiedustelusta. Hallamaa tarjosi herra Fieglille kalliit ruuat ja vastalahjana h�n sai ensiarvoisen t�rke�� tietoa. Fiegl puhui innoissaan ja Hallamaa kirjoitti kaiken kuulemansa huolella yl�s muistivihkoihinsa. Hallamaa muisteli my�hemmin kuukauden ajan olleen It�vallassa saamassa Fieglin oppia, joka tuli maksamaan 300 silloista dollaria ruuan muodossa, mutta h�n sai julkaisemattoman teoksen tallennettua kokonaisuudessaan muistivihkoonsa.

Hallamaa k�vi siis kovaa kauppaa selvitettyjen koodiavaimien kanssa. Puolan tiedustelup��llikk� suhtautui aluksi pid�tt�ytyv�sti pienen Suomen Hallamaata kohtaan. Asenne muuttui yli-innokkaaksi, kun he tekiv�t ven�l�isten radiosanomien vaihtoja kesken��n ja Hallamaa laittoi yhden viestin ik��n kuin vahingossa avattuna viestien sekaan. Siit� seurasi hedelm�llist� yhteisty�t� aina Puolan kaatumiseen asti.

Matka jatkui Italiaan, josta tarkoitus oli hankkia Suomen nuorelle puolustuslaitokselle peilausautoja. Italialaiset eiv�t aluksi olleet innokkaita luovuttamaan autoja, joten suomalaisille luvatut autot olikin annettu Italian omalle sotav�elle. Hallamaalle luvattiin ulkomaille sotatarvikkeita myyv�n SIATAM:in (Italian ase- ja varustelukeskusj�rjest�) toimesta tilaisuus tutustua autoihin Italian radiolaboratoriossa, mutta esittelyn alkaessa esittelij�lle tuli kutsu puhelimeen ja h�n viel� unohti sen j�lkeen koko asian. Nyt Reino p��si tutkimaan autoja sis�lt� k�sin kamera k�dess��n, mutta valpas vartiomies nappasi h�net ja kyyditys putkaan oli edess�, etenkin kun vartioissa ei ollut ket��n kuka olisi ymm�rt�nyt saksaa. Seuraavana p�iv�n� asiat selvisiv�t ja vakoilijaksi luultu Hallamaa sai osakseen ylitsevuotavaa palvelua, kun pahoillaan olevat italialaiset paikkasivat erehdyst��n luvaten Suomeen peilausautoja.

Radiotiedustelu kehittyy

Ven�l�isill� oli suuri laivastoharjoitus l�hell� Suomen aluevesirajaa. Hallamaalla oli t�hyst�j� Hansa -meritiedustelukoneessa, josta t�hystettiin Punalaivaston liikkeit�. Aina kun radiolla annettiin uusi kurssi laivoille, niin kuunteluasema nappasi salakielisanoman talteen ja t�t� vertaamalla t�hyst�j�n havaintoon saatiin salaus aukeamaan. My�s Hallamaa itse oli kalastusveneess� seuraamassa Punalaivaston liikkeit� valokuvaten laivoja l�hiet�isyydelt�. Taistelulaiva Marat ei mahtunut yhteen kuvaan, joten Hallamaan t�ytyi ottaa kolme kuvaa - niin l�hell� he olivat laivaa. Vuodesta 1934 alkaen olivat Punalaivaston radiosanomat luettavissa.

Taistelu m��r�rahoista

Niukoista m��r�rahoista oli kilpailu kovaa, joten Hallamaan oli teht�v� oma ty�ns� tunnetuksi p��tt�viss� elimiss� aina entist� presidentti St�hlbergi� my�den. H�n kierteli sinnikk��sti eri tahoilla vuonna 1929 esittelem�ss� radiotiedustelun hy�ty�. V�in� Tannerin h�n sai puolelleen kerrottuaan, ett� voi avata diplomaattipostia, jota liikkuu paljon radioaalloilla. Vuonna 1929 Hallamaa ylennettiin kapteeniksi.

Koodien avaaminen ja selvitt�minen

On selv��, ett� avaamiseen tarvitaan useita vastapuolen viestej�, jotta voidaan avata (repi�) auki vastapuolen koodit. Sota-aikana viestej� tuli jatkuvalla sy�t�ll�. Majuri Erkki Pale mainitsee, ett� suurin apu oli jonkin tutun aseman l�hett�m�t sanomat, jotka alkoivat aina samalla tavalla. Yhdysvaltain diplomaattis�hkeet alkoivat yleens� sanoilla top secret, joten radiotiedustelun diplomaattijaoksessa oli helpompaa avata sanomat auki, kun voitiin aina sanoman alkuun sijoittaa nuo sanat. Samoin ven�l�isten divisioonien l�hett�m�t viestit alkoivat samalla kaavalla ja p��ttyiv�t komentajan allekirjoitukseen. Kun tiedettiin komentajan nimi, niin sijoittamalla sen viestin loppuun, viesti aukesi. Sitten kun tunnettiin kohdemaan (Ven�j�n) kieli hyvin, niin tiedettiin mitk� sanat esiintyiv�t yleisemmin kieless�. N�in matemaatikot taas laskivat todenn�k�isyyksi� jne.

Itse avaaminen vaati paljon loogista p��ttely� ja kielituntemusta, kuin my�s laajaa matematiikkaa. Viestith�n olivat pelkki� numeroita ja numerojonoja. Ven�l�iset koodit olivat listattu helppoihin ns. kakkos-, nelos- ja viitoskoodeihin. Maaja merivoimilla oli omat koodiavaimensa. Koodin nimitys johtui siit� kuinka monen numeron sarja vastasi aina yht� merkki�. Esim. neloskoodissa nelj�numeroinen luku vastasi yht� merkki�, kun kakkosissa yht� merkki� vastasi vain kaksinumeroinen luku.

Filosofian maisteri Erkki Pale johti koodien purkamista kapteenina sota-aikana Sortavalassa vanhassa vajaamielisten lasten hoitolaitoksessa. Ven�j�n kielen tulkeissa oli monia emigrantteja vallankumouksen ajalta, mm. pianotaiteilija Cyril Szalkiewicx.

Sodan tuulet l�hestyv�t

Tultaessa 1930-luvun lopulle, eetteriss� oli kuhinaa, kun diplomaattisanomia l�hetettiin ymp�ri maailmaa. Talvisodan aattona majuriksi ylennetyn Hallamaan radiotiedustelijat sieppaavat ven�l�isten sanoman, jossa annetaan hy�kk�ysk�sky Suomeen. Sanomassa k�sket��n panssariprikaatin edet� Rautuun. Hallamaa kiirehtii operatiivisen osaston p��llik�n eversti Airon luokse, joka ep�ilee viestin aitoutta, mutta vie sen Marsalkalle. Marsalkka tulee kysym��n Hallamaalta, ett� seisooko majuri viestin takana. Hallamaa vastaa takaavansa viestin aitouden ja ilmoitti radiohiljaisuuden lakanneen juuri. Neuvostoliiton It�merenlaivaston alukset l�hettiv�t toisilleen sanomaa FAKEL (soihtu) koko sotaa edelt�neen y�n. Radiohiljaisuuden p��ttyminen oli klassinen hy�kk�yksen merkki 1. maailmansodan ajalta. Kenraali Oesch vastusti tiedon oikeellisuutta tulevasta hy�kk�yksest�, sill� h�n ep�ili, ettei kukaan voi l�hett�� radioitse noin t�rke�� tietoa.

Talvisota

Majuri Hallamaa toimi Talvisodassa toisen tiedustelutoimiston p��llikk�n�. Sota syttyi Oeschin ep�ilyist� huolimatta, kun Antinp�iv�n aamuna Puna-armeija tunkeutui maahamme.

Sodan yksi kuuluisimpia taisteluita p��ttyi radiotiedustelun ansiosta voitokkaasti, kun eversti Siilasvuolle oli ajoissa ilmoitettu, ett� ven�l�inen 44. divisioona on kokonaisuudessaan Raatteentiell�. Siilasvuo sai aloitteen ja pystyi toimimaan itselleen edullisesti.

Suomalainen radiotiedustelu sai auki Laatokan-Karjalan mottien radioliikenteen, joten vastatoimet onnistuivat helposti. Ven�l�iset ilmoittivat radiolla motteihin millaisia merkkitulien tulee olla huoltolentoja varten, niin pime�ll� lent�j�t pudottavat t�ydennyst�. Pime�ll� suomalaisten puolella paloi my�s merkkitulia ja huolto leijui korpisoturiemme k�siin. Ruotsalainen matematiikan tohtori Arne Beurling tuli vapaaehtoisena Talvisotaan, jossa h�n sai oppia radiotiedustelusta, mutta my�s antoi suureksi hy�dyksi oman matemaattisen nerouden Suomen radiotiedustelulle. My�hemmin on amerikkalaisessa kirjallisuudessa erheellisesti annettu kaikki kunnia Arne Beurlingille Suomen radiotiedustelun aikaansaannoksista.

Koko Talvisodan aikana p��majan operatiivinen osasto sai k�ytt��ns� 4 046 tiedusteluilmoitusta, joista valtaosa oli radiokuuntelun ansiota.

V�lirauha

Suomen radiotiedustelu oli osoittanut kykyns�, joten ruotsalaiset, jotka vasta aloittivat koko tiedustelumuotoa, olivat syyst�kin kiinnostuneita suomalaisten osaamisesta. Ruotsin radiotiedusteluorganisaatio ly�tiin lukkoon tosin vasta elokuussa 1940. Hallamaa vaihtoi ven�l�isten salakirjoitusavaimia ruotsalaisten kanssa radiol�hettimiin - n�in molemmat palvelivat toisiaan. Suomalaiset saivat sata uutta amerikkalaista RCA-radiolaitetta t�ss� vaihtokaupassa.

Suomalaisten saama tiedustelutieto oli kovaa valuuttaa kansainv�lisill� markkinoilla, joten sit� todella k�ytettiin hyv�ksi. Mainittava on, ett� Suomen radiotiedustelu rahoitti itse�ns� myym�ll� tietojaan ja osaamistaan.

Jatkosota

Vuonna 1941 Hallamaa ylennettiin everstiluutnantiksi ja nimitettiin p��majan radiopataljoonan komentajaksi. Suomalaiset pystyiv�t hy�kk�ysvaiheen aikana lukemaan noin 80 prosenttia vihollisen armeijaportaan ja divisioonien v�lisest� liikenteest�. Paikoin Suomen operatiivisella johdolla oli paremmat tiedot vihollisesta kuin omista joukoistaan.

Marski vierailulla Vaalijalassa Sortavalassa.

Adjutantti Erik Sallavuo ja Hallamaa vuonna 1942 Sortavalassa.

Sortavalaa puolustanut 168. divisioonan komentaja eversti Bondarev oli avaajien suosikki, koska h�nen tilanneselostuksensa radioitse ylemm�lle taholle olivat s��nn�llisi�, perusteellisia ja systemaattisia. N�iden viestien avulla aukesi kymmeni� muita viestej� p�ivitt�in.

Radiotiedustelussa my�s tehtiin virheit�, kuten syksyll� 1941, kun innokkaat tiedustelijat kehottivat ven�l�isell� koodilla Punalaivastoa antautumaan. T�m� aiheutti koodin vaihtumisen, radioliikenteen v�henemisen ja siirtymisen toiselle aallonpituudelle. N�in ollen tiedustelutiedot Punalaivastosta v�heniv�t oleellisesti. Toinen virhe oli julkaista liian yksityiskohtaisia tietoja liikennekone Kalevan alasampumisesta, koska tiedot olivat per�isin Punalaivaston radioliikenteest�. N�in ven�l�isille on t�ytynyt t�st�kin selvit�, ett� Suomessa pystyt��n avaamaan heid�n radioliikennett��n.

Suomalaiset vaihtoivat tiedustelutietoaan japanilaisten kanssa, jolloin he saivat mm. ven�l�isten id�n puolen koodiavaimet. Vuoden 1941 lopulla ven�l�iset tekiv�t k�sitt�m�tt�m�n teon. He k��nsiv�t id�n koodit l�nteen ja l�nnen it��n. N�in radiotiedustelumme avasi k�den k��nteess� vihollisen koodatut viestit. Saksalaisten silmiss� suomalaisten koodinavaustaito aiheutti h�mm�styst�. Japanilaisilta suomalaiset eiv�t salanneet mit��n, mutta saksalaisten kanssa koodien vaihto ei toiminut kitkattomasti, koska saksalaiset itse pyrkiv�t salailuun ja ep�rehellisyyteen.

Suomalaisten ensimm�inen loistaminen saksalaisten silmiss� tapahtui, kun saksalaisten pohjoisen ryhm�n panssarik�rki katosi Leningradin it�puolella l�hell� Tihvin��. Ven�l�iset olivat pist�neet k�rjen mottiin ja valmistautuivat sen tuhoamiseen, mutta Suomen radiotiedustelu nappasi karttapisteet ven�l�isten viestist�. Saksalaiset eiv�t voineet kuin ihmetell� suomalaisten kerrottua, miss� heid�n kadonneet panssarinsa ovat. Niinp� kuljetuskoneet lensiv�t mottiin huollon ja panssarit p��siv�t murtautumaan ulos. Hallamaalle my�nnettiin EK1 eli 1. luokan rautaristi. Risti� vastaanottaessaan Hallamaa katsoi ristiin ja tuumasi: "paljonkohan t�st� maksetaan, kun sota on h�vitty?" Paikalla ollut kenraali Waldemar Erhfurth hymyili hivenen h�nen kommentilleen.

Kuunteluhuone vunna 1942 Sortavalan Vaalijalassa.

Talvella 1941-42 ilmavoimat saivat radiotiedustelulta jo p�ivitt�in Neuvostoilmavoimien omakonetunnukset. Joulukuun kuudentena p�iv�n� 1941 Englanti alusmaineen julisti Suomelle sodan. Yhdysvallat s�hk�tti Helsingin l�hetyst�lleen Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin ja Intian sodanjulistukset Suomelle. Hallamaa sai s�hkeiden alkuper�iset tekstit ulkoministeri�lt� ja salakirjoitetut tekstit Posti- ja lenn�tinlaitokselta. Mikkeliss� sijaitseva yli 40 erikoismiehen diplomaattis�hkeiden avausryhm� selvitti koodin. Vuoden 1942 kev��ll� Suomi kykeni lukemaan Yhdysvaltain salaisimmatkin s�hkeet, eli ns. "Strip-koodia".

Suomalaiset lukivat sujuvasti my�s Brasilian, Portugalin, Romanian, Serbian, Vatikaanin ja Vichyn Ranskan radioliikennett�. Turkin radioliikenteeseen Suomi p��si k�siksi Unkarin avulla ja kykeni muun muassa seuraamaan my�hemmin liittoutuneiden Teheranin huippukokousta.

Saksalaiset pyysiv�t suomalaisilta apua uusien koodien purkamisessa, joten Hallamaa l�hti Saksaan muutaman etev�n koodinmurtajan kanssa. N�enn�isesti t�it� muutaman p�iv�n tehty��n Hallamaa pyysi saksalaisilta kahta heid�n uusimmista radiosuuntimoistaan. Saksalaiset antoivat pakon edess� omat ainoansa suomalaisille, jotta he saivat ven�l�isten koodiavaimet.

Mannerheim oli Airon kanssa tutustumassa radiotiedusteluyksikk��n Sortavalassa, kun viestinavaajat saivat avattua pahaenteisen viestin koskien vihollisen isoa hy�kk�yst�. Marski vakavoitui silminn�hden luettuaan viestin ja kysyi Airolta mit� tehd��n. Airo katsoi viesti� ja vastasi ven�j�� osaamattomana viile�sti: "Ei huolta, viesti on viiden minuutin p��st� Nihtil�ll� Mikkeliss� ja h�n kyll� hoitaa homman". T�m�n kuultuaan Marski rauhoittui heti.

Vuonna 1944 Hallamaa ylennet��n everstiksi ja h�n saa puhuttua itselleen tiedusteluosaston p��llikkyyden, kun edelt�j� Eversti Somerto on Saksassa vierailulla. Hallamaasta on kirjoitettu, ett� h�n osasi olla tarvittaessa h�ik�ilem�t�n. Jukka Rislakki kirjoittaa mm. ett� Hallamaa saattoi pit�� pistoolia p�yd�ll� sanojensa painoarvoa lis��m��n, kun h�n puhutteli sotaaikana uutta tulokasta. Ymm�rrett�v� on tietysti mit� lavertelu voi aiheuttaa tuollaisissa teht�viss�. Erkki Sutela mainitsi, ettei heill� p��majassa ollut mit��n asiaa Hallamaan osastolle, niin salaista se oli.

Marskin eliminoimiseksi oli l�hetetty desanttiryhm�, joka j�i kiinni. Desanttien radiolla tilattiin t�ydennykseksi herkkuja, kuten hanhenmaksaa ja viski�. Kuvassa Hallamaa ja tiedusteluosasto 1:n p��llikk� UA K�k�nen (keskell�) ja Paavo Visa

Kes�kuun 20. 1944 radiotiedustelu sieppaa Puna-armeijan panssarien viestin, jossa ilmoitetaan vaunujen olevan Viipurissa. P��majasta tiedustellaan Viipuria puolustavan IV armeijakunnan komentajalta, Pappa-Laatikaiselta, ett� miten on. Komentaja on tiet�m�t�n Viipurin menetyksest� ja ihmettelee miten P��maja voi tiet�� asiasta, kun h�n ei tied�.

Kaukopartiot ja radiotiedustelu

Lukuisat kaukopartiomatkat olisivat p��ttyneet partiomiehille tuhoisasti, jollei radiotiedustelumme olisi kyennyt avaamaan vihollisen radioliikennett�. Ven�l�iset ilmoittivat v�ijytyspaikkansa, takaa-ajajien sijainnit ja kulkusuunnat radiolla ylempiin portaisiinsa. Viestit napattiin saman tien Suomessa ja avauksen j�lkeen v�litettiin partiolle sen mukaiset toimintaohjeet. Kaukopartio sai kyynelradiollaan ohjeet minne kulkea ja v�ltt�� kontaktit suurempien vihollisjoukkojen kanssa. Kaukopartiokersantti, Mannerheim-ristin ritari, Paavo Suoranta totesi: "Ne olivat elinehtoja: kyynelradio ja Hallamaan radiotiedustelu".

Hallamaa (toinen vas.) tutustumassa kaukopartio-osasto Vehni�iseen. Majuri Vehni�inen toinen oikealta.

Saattue pq18:n kohtalo

Vuonna 1942 Sortavalan kuunteluasemalla muuan aliupseeri sai kirjoitettua seikkaper�isen ja pitk�n ven�l�isten ilmavoimien sanoman yl�s. Ty�vuorossa ollut koodinavaaja katseli sit� aikansa ja todettuaan sen olevan ep�m��r�inen ja se oli viel� otettu verkosta, mink� kuuntelu ei kuulunut kuvaan, niin viesti joutui paperikoriin. Samalla oli kuunteluaseman p��llikk� kapteeni Erkki Pale l�hd�ss� lomalle ja junan l�ht�� odotellessa h�n sattui poimimaan paperikorista liuskat yl�s. Matemaatikkona h�n totesi heti, ett� salakirjoitus on yksinkertaista tavallista ven�l�ist� ns. kakkoskoodia. Heti aukesi muutama sana mm. Tirpits, Sher ja Norwegija. P��llikk� istui alas, koska aikaa oli ja saksalaisten taistelulaivojen maininta ven�l�isten alemman portaan viesteiss� her�tti mielenkiinnon. Viestist� alkoi avautumaan laivojen nimi�, p�iv�m��ri� ja pituus- ja leveysasteita. Sanoma aukesi melko nopeasti ja siin� ilmoitettiin seuraavaa: Saksalaisten laivojen sijainti ja ilmavoimien ryhmittely Norjassa, Liittoutuneiden laivareitti aikatauluineen l�ht�satamasta Murmanskiin. Sanomasta selvisi my�s rahti- ja saattoaluksien m��r�t. Hitler kysyi kuultuaan saattueesta ennakkoon: "Wovon stammt der Spruch?" eli mist� tieto saattueesta oli saatu. Saatuaan vastauksen Suomen radiotiedustelulta, niin h�n sanoi: "Suomen radiotiedustelun on saatava kaikki mit� se tarvitsee". Todettakoon, ett� saksalaiset upottivat 40 aluksesta 12 rahtilaivaa, tankkerin ja ampuivat alas 5 Hurricane -h�vitt�j��. Saksalaiset menettiv�t 3 U-venett� ja 40 pommikonetta. Liittoutuneille aiheutettu materiaalinen tappio oli valtava: panssarivaunuja, ammuksia, lentokoneita jne. Se, ett� Puna-armeijalle aiotut aseet meniv�t J��mereen, helpotti tietysti osaltaan my�s Suomen rintamilla taistelevia omia joukkojamme. Huomioitavaa on my�s, ett� kolmeen kuukauteen ei Ven�j�lle l�hetetty yht��n saattuetta PQ18: n kokeman tappion j�lkeen. Erkki Paleen kirjassa mainitaan, ett� sanoman olisi napannut my�s kaksi muuta suomalaista kuunteluasemaa.

Ilmavoimat saavat oman radiotiedustelunsa

Ilmavoimien itsen�inen radiotiedustelu alkoi komppaniatasolla 21.10.1942, mik� laajennettiin pataljoonaksi 15.3.1944. Pataljoona k�sitti 300 ven�j�nkielentaitoista miest�.

Ilmasodassa radiotiedustelumme avasi punalent�jien keskustelun ja k��nsi sen suomalaislent�jien hy�dynnett�v�ksi reaaliajassa. N�in esimerkiksi tiedettiin miss� oli vihollisen suurimmat voimat ja ennen kaikkea heid�n aikeensa, jolloin voitiin ohjata suomalaiset lent�j�t oikeisiin asemiin. Ennakkovaroitukset Helsingin suurpommituksista saatiin my�s radiotiedustelun kautta, kun neuvostoilmavoimat aloittivat suunnattoman radioliikenteens�. Suomessa oli totuttu kuuntelemaan ADD:n taajuuksia, sill� minne n�m� Neuvostoliiton kaukoilmavoimat saapuivat, niin siell� yleens� alkoi suurhy�kk�ys tms. Esim. Veliyke Luki ja Narvan rintaman hy�kk�ykset.

Oma salakirjoitus

Hallamaa testasi vuonna 1943 omien salakirjoittajien taidot, kun h�n antoi nipun salattuja sanomia Erkki Paleelle, joka tuolloin johti avausryhm�� Sortavalassa. Viikon p��st� Pale palasi Mikkeliin ja meni salakirjoitusosastolle. Osasto hiljeni, kun h�n astui sis��n. Pale totesi: "Siin� ne on kaikki avattuina ja on n�k�j��n ��nislinnan rautatiekuljetuksia koskevaa aineistoa". Salausnikkareille se oli kova isku, kun he kuvittelivat sinisilm�isyytt��n, ett� heid�n koodiaan ei avata.

Hallamaa kehitti jatkosodan loputtua sis�iseen radioverkkoon oman kaksinkertaisesti salatun koodin. Ei ole tietoa k�ytettiink� sis�ist� radioverkkoa koskaan. Se luotiin miehityksen varalle ja olisi toiminut kyynel- ja sotasaalis-Sever-radioiden voimalla.

Stella Polaris k�ynnistyy

Tiedustelu p��llikk� Eversti Aladar Paasonen yhdess� alaisensa Hallamaan kanssa alkoivat valmistelemaan operaatio Stella Polarista, kun suurhy�kk�yksen alettua ja linjojen petetty� Kannaksella s�ik�ytti tilanne heid�t toimimaan. Toimessa oli kyse pelastaa radiotiedustelun tieto ja osaaminen Ruotsiin ja tiedustelun jatkaminen Ruotsista k�sin, jos Suomi miehitet��n.

Kuin my�s arkistot tuli vied� pois maasta 350 isoa arkkua, koska niiss� olisi paljastunut liikaa ns. yhdysmiesten, asiamiesten ja It�-Karjalassa avustaneiden paikallisten nimi� yms. Paasonen totesi arkistojen p��tyv�n auttamatta neuvostoliittolaisille, jos ne j�tet��n Suomeen. Olisihan niist� tiedoista �kki� selvinnyt my�s se, ett� kuinka hyvin suomalaiset saivat auki Puna-armeijan viestit.

Ilmeisesti Hallamaa ja Paasonen myiv�t l�nteen joitakin Neuvostoliiton koodeja, mahdollisesti omaan laskuunkin, kuin my�s rahoittaakseen operaatiota. Ainakin USA:n, Japanin ja Ruotsin tiedustelun kanssa he tekiv�t kauppoja. Japanilaiset saivat 300 000 kruunulla materiaalia niin paljon, ettei se mahtunut heid�n kassakaappiinsa. Roosevelt kielsi OSS:n agentteja ostamasta Neuvostoliittoa koskevaa materiaalia, koska presidentti piti ep�sopivana ostaa tiedustelutietoa liittolaisestaan ja viel� Saksan rinnalla sotineesta Suomesta. Neuvostoliitto vakoili kyll� surutta koko sodan ajan Yhdysvaltoja. OSS:n asiamiehet ostivat materiaalia salaa valtionjohdoltaan, koska he n�kiv�t sodan p��ttymisen j�lkeen Neuvostoliiton vastustajanaan.

Syyskuussa 1944 Hallamaa k�ynnisti operaation. Ruotsiin l�hti 700 - 800 miest� ja naista sek� noin 350 laatikollista kalustoa ja asiakirjoja. Loput asiakirjat poltettiin tai k�tkettiin. Kaikki saatiin turvaan Valpolta ja entiselt� viholliselta.

U.A. K�k�nen mainitsi Valpon kuulusteluissa Hallamaan olleen l�hes paniikissa tuohon aikaan, kun h�n pelk�si saavansa saman kohtalon, kuin Viron tiedustelup��llikk� Neuvostoliiton miehitt�ess� maan 1940. NKVD-upseeri oli marssinut suoraan Viron tiedustelup��llik�n ty�huoneeseen ja muitta mutkitta ampunut h�net ty�p�yt�ns� taakse.

Syyskuun lopulla Suomen tiedustelup��majaan Mikkeliin saapuivat valvontakomission edustajat. Heille uskoteltiin, ett� kaikki materiaali oli poltettu kahden p�iv�n kokkotulilla, todisteena oli kasa tuhkaa. Itse asiassa he seisoivat luokkahuoneen opettajakorokkeen alle piilotetun Neuvostoliitto-k�siarkiston p��ll�.

Suomalaiset upseerit kilpailivat siit�, kuka pystyy vet�m��n ven�l�isi� eniten nen�st�. Asiamiestiedustelun johtajalta, majuri Yrj� Palkolta tiedusteltiin agenttien nimi�. Palko, entinen vakoojakoulun ven�j�nkielen opettaja, teeskenteli, ettei osannut ven�j��. Merivoimajaoksen p��llikk� komentajakapteeni Antti Leino puolestaan veti kassakaapistaan esiin valvontakomissiolle risaisen merikortin todeten: "T�ss� kaikki", jonka j�lkeen vahvassa humalassa ollut Leino poistui lounaalle.

V�lit kiristyv�t, kun ruotsalaiset eiv�t noudattaneet sopimustaan, vaan yrittiv�t saada haltuunsa koko materiaalin. Lopulta kielletty��n suomalaisilta tiedustelun suorittamisen maaper�ll��n seurasi avoin v�lirikko Hallamaan ja ruotsalaisten kesken.

Ruotsiin siirretty tiedustelukalusto myytiin ruotsalaisille takaisinosto-oikeudella. Kaupan p��lle Ruotsi sai "k�ytt�-ohjeina" koodeja ja avaamatonta materiaalia. Tosin Hallamaan ja ruotsalaisten v�lej� selvitt�m��n l�hetetty kenraali �hquist, joka ummikkona meni lupaamaan koodit "ilmaiseksi" sai Suomeen palattuaan kuulla kunniansa. Lopulta Hallamaa ja Paasonen joutuivat poistumaan Ruotsista, kun tilanne kuumeni tarpeeksi. Loppu Stella Polaris -v�ki internoitiin ja palautettiin Tornioon marraskuussa 1944. Hallamaa ja Paasonen olivat hankkineet itselleen piilopirtin Pellosta, jossa he kuluttivat aikaansa mm. saunoen niin kovin joka p�iv�, ett� heid�n is�nt�ns� oli tuskastunut jo ylett�m�st� saunan l�mmityksest�.

Ennen poistumistaan Ruotsista Hallamaa piilotti S�dert�ljeen H�rningholmin linnaan valtaosan materiaalista. V�itet��n ruotsalaisten polttaneen vuonna 1946 tiedustelumateriaalin. Osa Stella Polaris -materiaalista on viel�kin kateissa tai tuhoutunut, ilmeisesti vuosina 1960 - 1961. Ep�selv�� on, tuhosivatko ruotsalaiset todellakin materiaalin ja jos tuhosivat, niin kuvasivatko he sen ennen h�vitt�mist�? Er��n version mukaan Hallamaa olisi vienyt mikrofilmimateriaalia mukaansa Ranskaan. Kuitenkin Suomen sodanaikaista tiedustelumateriaalia l�ytyy monista arkistoista ymp�ri maailmaa mm. CIA:n keskusarkistoista.

Hallamaan oli lopullisesti poistuttava Suomesta toukokuun 9. 1945, kun Valpo alkoi pid�tt�m��n tiedusteluv�ke�. Hallamaa antoi Valpolle vinkin, ett� oleskelee Pohjois-Suomessa ja t�m�n j�lkeen h�n k�veli Turussa matkustajalaivaan. Paasonen ja Hallamaa siirtyiv�t Ranskan tiedustelun palvelukseen everstien vakansseille, jossa he ty�skenteliv�t reilun vuoden. Neuvostoliitto itsens� Molotovin v�lityksell� yritti saada herroja luovutetuksi it��n, niinp� ranskalaisille tuli hoppu siirt�� everstit Paasonen ja Hallamaa miehitysalueelleen Saksaan. Nyt Molotoville voitiin ilmoittaa, ett� he ovat poistuneet Ranskasta ja n�in ollen heit� ei voida luovuttaa.

Sill� v�lin Suomessa lakkautettiin Hallamaan el�kkeenmaksu ja vaadittiin, ett� h�nen on ilmoittauduttava Suomessa, jotta el�kett� voidaan uudelleen alkaa maksamaan. Hallamaa toteaa Joppe Karhusen haastattelemana: "Sama kuin olisin tilannut lentolipun suoraan Moskovaan".

El�kevuodet

Hallamaa oli vuoden 1942 syyskuussa mennyt naimisiin Brita Streng -nimisen nuoren naisen kanssa, jonka kanssa h�n sai kaksi poikaa, Hannun ja Pekon. Nuorempi Pekko syntyi Saksassaoloaikana. Saksasta Hallamaat siirtyiv�t Espanjaan, josta h�n osti maatalon ja alkoi vaimonsa kanssa neilikanviljelij�ksi. Neilikkaviljelyn alettua Espanjassa Hallamaa muutti nimens� Ricardo Palmaksi, koska nimi oli espanjalaisille helpompi lausua. Paikalliset tunsivat h�net nimell� coronel Ricardo. Neilikanviljelyn hiivuttua Hallamaa perusti rakennusfirman, jota h�n hoiti poikiensa kanssa. Itse Reino Hallamaa j�tt�ytyi el�kkeelle t�ytetty��n 70 vuotta, jonka j�lkeen liiketoimia jatkoivat h�nen poikansa.

El�kkeenmaksu Suomessa aloitettiin uudestaan vasta vuonna 1958, kymmenen vuoden tauon j�lkeen. El�kevuodet kuluivat mm. golfia pelaten Churrianan auringon kattavassa paahteessa. Eversti Reino Hallamaa kuoli elokuun 11. p�iv�n� 1979 Malagan Churrianassa, jonne h�net on my�s haudattu.

L�hteit�

J. Rislakki: Eritt�in salainen

E. Pale: Suomen radiotiedustelu vuosina 1927 - 1944

J. Karhunen: Reino Hallamaan salasanomasotaa

E. Sutelan haastattelu