Juha Ruohonen | University of Turku (original) (raw)
Papers by Juha Ruohonen
Archaeological Textiles Review, 2022
Ristimäki (Cross Hill) inhumation cemetery in the Ravattula village in Kaarina in south west Finl... more Ristimäki (Cross Hill) inhumation cemetery in the Ravattula village in Kaarina in south west Finland dates to the Late Iron Age and Early Medieval Period (12th to 13th centuries). In addition to the cemetery, this site has the remains of the earliest known church in the country. In one woman’s grave (41/2016), rich in textiles and 14C-dated likely to the early 13th century, the leg coverings of the deceased were interpreted as hose. In the grave, there were pieces of the leg parts of hose and their fastening braids. The fulled fabric was woven in twill probably from locally produced wool and dyed red with madder (Rubia tinctorum L.). Cultivated madder was an expensive imported product in Finland, and its use became more common only later in the Middle Ages. Red hose showed the influence of European medieval fashion, which is unique in Finnish textile material of this era.
Suomen Museo, 2013
In Finnish
Unusual Death and Memorialization
Suomen Museo, 2012
In Finnish
Hakastarolainen, 2022
Archaeological survey in Uskela (nowadays Salo) parish in the year 1927. Article in Finnish. Yli... more Archaeological survey in Uskela (nowadays Salo) parish in the year 1927. Article in Finnish.
Ylioppilas Helmer Salonen jätti marraskuun alussa vuonna 1927 Muinaistieteelliselle toimikunnalle käsinkirjoitetun raportin, jonka otsikkona oli "Kertomus kiinteiden muinaisjäännösten muistiinmerkitsemisestä Uskelan pitäjässä kesällä 1927". Tekijä tunnetaan paremmin hänen myöhemmällä sukunimellään Salmo, jota myös tässä artikkelissa käytetään.
Suomen Museo, Nov 16, 2019
The Early Medieval church remains at Ristimäki hill in Ravattula village in Kaarina in SW Finland... more The Early Medieval church remains at Ristimäki hill in Ravattula village in Kaarina in SW Finland represent the oldest ecclesiastical building identified in Finland. The church was built in the second half of the 12th century. This paper describes and interprets a stone setting that was found from the choir of the church. First, during the archaeological excavations this stone structure was seen as the remains of an altar, with reference to its location and construction. After analysing the structure and all the findings in detail, it was re-interpreted as a stone-built support and stand for a wooden post. This post was a part of a wooden cross that was erected at the site after the church was abandoned by the middle of the 13th century. According to the radiocarbon and OSL dates cross was renewed many times, the last occasion being in the 16th century or at the very beginning of the 17th century. As seen in the toponym Ristimäki ('Cross Hill') the cross played an important role for the locals.
The paper is in Finnish.
Maassa, puussa ja ilmassa. Janne Vilkunan juhlakirja, 2022
Fennoscandia Archaeologica, 2021
The data on 87Sr/86Sr ratios of biologically available strontium in the environment, widely used ... more The data on 87Sr/86Sr ratios of biologically available strontium in the environment, widely used in ancient population mobility studies, is scarce and scattered for most of the north-eastern Baltic Sea Region. This study includes new information on strontium isotope baselines in southern Finland. Archaeological samples of small mammals, mostly hare (Lepus timidus or europaeus) skeletal remains, were collected from southern Finland and measured for 87Sr/86Sr. Our goal is to develop a baseline for the local strontium isotope background level for comparison with archaeo-
logical human tooth enamel for information on past mobility. In general, the strontium isotopic baseline values in the region correlate with soil and bedrock geology, characterized by values of 0.730 or greater. As a case study, we present the analysis of individuals from the Ristimäki (‘Cross
Hill’) inhumation cemetery and churchyard in Ravattula village, Kaarina municipality, southwestern Finland. The cemetery dates to Late Iron Age and Early Medieval times (12th–13th centuries) and contains the remains of the earliest known church in the country. The isotopic values from twelve graves indicate that the deceased were of local origin with the exception of two burials.
Suomen Museo, Dec 1, 2020
Hiisi 1/2008, 2008
Article (in Finnish) about the archaeological excavations in Juva Remojärvi Kappelinpelto (Chapel... more Article (in Finnish) about the archaeological excavations in Juva Remojärvi Kappelinpelto (Chapel Field) in the year 2007.
Artikkeli Juvan Remojärven Kappelinpellon arkeologisista kaivauksista kesällä 2007.
J@rgonia, 2010
Kirkkomaiden ulkopuolella sijaitsevat hautasaaret ovat leimallisia erityisesti harvaan asutuille ... more Kirkkomaiden ulkopuolella sijaitsevat hautasaaret ovat leimallisia erityisesti harvaan asutuille seuduille, joissa kirkkomatkat ovat olleet pitkiä ja hankalia. Saaria on pidetty väliaikaisina hautausmaina, joihin on haudattu kesällä, kelirikkoaikana tai levottomana ajankohtana kuolleet odottamaan myöhempää kuljetusta kirkkomaalle. Saarten käyttöä hautaustarkoituksiin ei ole kuitenkaan systemaattisesti tutkittu. Tässä artikkelissa tarkastellaan Keski-Suomessa sijaitsevien Petäjäveden ja Uuraisten hautapaikkoja sekä niiksi epäiltyjä kohteita. Laajan ja monia tieteenaloja käsittelevän lähdeaineiston kautta artikkeli selvittää kohteiden luonnetta ja niiden käyttöä hautapaikkoina. Erityistä huomiota kiinnitetään aineiston esittelyn lisäksi hautaustradition ajoittamiseen eri menetelmillä.
Muinaistutkija, 2021
Artikkeli käsittelee ruotsalaisten tutkijoiden Suomeen vuonna 1873 tekemää laajaa antropologista ... more Artikkeli käsittelee ruotsalaisten tutkijoiden Suomeen vuonna 1873 tekemää laajaa antropologista ja etnografista tutkimusretkeä. Gustaf Retziuksen johtaman monitieteisen matkan aikana kerättiin talteen runsaasti historiallista luuaineistoa. Yhteensä 70 pääkallosta 55 oli peräisin Pälkäneeltä, 10 Pielavedeltä, 3 Rautalammilta ja 2 Enosta. Niukkojen lähtötietojen perusteella vain Pälkäneen kohde on ollut tarkasti tiedossa. Rautalammilla ryhmä keräsi kalloja todennäköisesti pitäjän vanhalta kirkkomaalta, Pielavedellä mahdollisesti kahdelta eri hautasaarelta ja Enossa vanhasta ortodoksisesta kyläkalmistosta. Retzius sai kalloja haltuunsa myös vielä myöhemmin ainakin Pielavedeltä. Ruotsissa pääosa kalloista sijoitettiin Karoliinisen instituutin anatomisen museon kokoelmiin. Kaikki retkikunnan kohteet ovat käyttöaikanaan olleet paikallisen väestön käyttämiä hautapaikkoja. Luumateriaali ajoittuu pääosin 1600-luvulle, osin jopa 1700-luvun alkupuolelle. Retziuksen tutkimus toimi aikanaan myös esimerkkinä monille kotimaisille tutkijoille.
På kraniemarker. Utgrävningslokalerna för Retzius expedition år 1873.
Artikeln tar upp den omfattande antropologiska och etnografiska forskningsresan svenska forskare uträttade till Finland år 1873. Under den mångvetenskapliga resan ledd av Gustaf Retzius samlades det in stora mängder historiskt benmaterial. Av de totalt 70 kranierna härstammade 55 från Pälkäne, 10 från Pielavesi, 3 från Rautalampi och 2 från Eno. Endast lokalen i Pälkäne har varit ordentligt i vår kännedom utifrån de knappa källuppgifterna. I Rautalampi samlade gruppen troligen in kranierna från socknens gamla kyrkogård, i Pielavesi möjligtvis från två olika gravholmar, och i Eno från det gamla ortodoxa bygravfältet. Retzius fick ännu i efterhand kranier från åtminstone Pielavesi. I Sverige placerades majoriteten av kranierna i samlingarna för Karolinska Institutets anatomiska museum. Samtliga av expeditionens lokaler har då de varit i användning fungerat som gravplatser för den lokala befolkningen. Majoriteten av benmaterialet dateras till 1600-talet, delvis till och med till början av 1700-talet. Under sin tid fungerade Retzius forskning också som modell för många inhemska forskare.
The Ristimäki (‘Cross Hill’) inhumation cemetery in Ravattula village in Kaarina municipality, So... more The Ristimäki (‘Cross Hill’) inhumation cemetery in Ravattula village in Kaarina municipality, Southwest Finland, dates to the Late Iron Age and Early Medieval times (12th–13th centuries). In addition to a large cemetery, this site is documented as having remains of the earliest known church in the country. This study presents the descriptions of fur garments, fur-lined artefacts and grave furnishings that were excavated in Ravattula Ristimäki in 2010–16. Animal hairs and feathers were preserved in eight out of the 61 burials excavated in the research project. We identified eight species of mammals and one family of birds (Anatidae) from the burials that contained organic material. Human scalp hair was found in several female burials, adding information on the hairstyles of the period. Together with blankets filled with feathers, these items indicate highly versatile and varied burial customs within the cemetery. This study provides new evidence of the use of fur garments and access...
Starch analysis has increasingly been used to study ancient plant cultivation and consumption in ... more Starch analysis has increasingly been used to study ancient plant cultivation and consumption in many parts of the world, especially in America, Asia and the Near East. In this article we present the fi rst evidence of fossil starch granules found on Finnish archaeological artefacts. Samples taken from three artefacts, a Late Stone Age pottery sherd from the Kiukainen culture, an Iron Age grinding stone from the 7th century AD and an 18th century AD tooth, yielded an abundance of plant starch granules and also possible evidence of food processing. The granules were studied using the latest microscopy techniques and compared against a database constructed of modern starch counterparts in order to identify the origins of the granules. The results indicate that a variety of starchy grain foods were already available by the Late Stone Age. They also suggest that cereal grains and other plant foods had been processed with the Iron Age grinding stone. Starch analysis of the 18th century t...
Sananjalka
Jättiläiset kirkkoa rakentamassa Rantsilan kappalainen Christfried Ganander (1742-1790) esitti vu... more Jättiläiset kirkkoa rakentamassa Rantsilan kappalainen Christfried Ganander (1742-1790) esitti vuonna 1789 julkaistussa klassikossa Mythologia Fennica suulliseen perimätietoon perustuvan tarinan kahdesta jättiläisestä nimeltä Koljo ja Kiljo. Keskinäisen tappelun tuoksinassa nämä heittivät toisiaan kookkailla kivenlohkareilla, jotka on myöhemmin tunnettu noin puolen kilometrin päässä Siikajoessa toisistaan sijaitsevina Koljon-ja Kiljonkivenä. Kivien välistä vesialuetta on kutsuttu Koljonsuvannoksi ja läheisyydessä on myös paljon myös muita samaan traditioon kuuluvia paikannimiä (Ganander 1960 [1789], 42). Kivenheittotarinat ovat perimmiltään yleismaailmallisia, ja niitä on esiintynyt jo antiikin folkloressa. Kristinuskon omaksumisen myötä kivitystarinat ja tarinoissa esiintyvät supranormaalit olennot saivat uuden sisällön (Jauhiainen 1994, 177). Kertomukset kookkaita lohkareita heittelevistä jättiläisistä ovat olleet Suomessa melko tavallisia, ja edellä mainittu esimerkki muistuttaakin sisällöltään läheisesti myös muita jättiläisiin liittyviä tarinoita. Etenkin kirkonkivitykseen liittyvät jättiläistarinat ovat yleisiä ja hyvin laajalle levinneitä (ks. esim. Jauhiainen 1994, 175-177, kartta 76). Entisajan ihmisistä näytti siltä, ettei ympäristöstään erottuvia siirtolohkareita ole voinut tuoda paikoilleen mikään luonnollinen voima, ja siksi tarinoilla selitettiin kivien olevan pirujen, hiisien tai jättiläisten työtä. Joskus jättiläiset mainitaan tuhoamisen sijaan pyhätön rakennustöissä, tosin tällöin olentojen taka-ajatuksena on kirkkohopeiden varastaminen tai muu moraalisesti arveluttava teko. Näin esimerkiksi Lounais-Suomessa esiintyvässä tarustossa, jonka vanhin muistiinpano on jo vuodelta 1656, Raision kivikirkkoa rakentamassa olleet jättiläiset nimeltä Killi ja Nalli pakenevat kirkkotyömaalta petoksen tultua ilmi. Kostoksi Killi yrittää tuhota kirkon heittämällä sitä kohti kookkaan kiven, joka myöhemmin tunnetaan Ruissalon edustalla olevana Kukkarokivenä (esim. Haavio 1935, 290-291).
Mujejärvi. Kaskenpolttajien kylä 1645-1849, 2019
Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa oli vuosina 2010—2012 käynnissä Etninen ja kulttuuriraj... more Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa oli vuosina 2010—2012 käynnissä Etninen ja kulttuuriraja Savossa ja Karjalassa 1050—1650 -niminen tieteellinen hanke, jossa tutkittiin savolaisen ja ortodoksikarjalaisen väestön etnisiä ja kulttuurieroja ennen kaikkea historiallisen ajan hautapaikkojen valossa. Hanketta rahoitti Suomen Kulttuurirahasto. Hankkeen yhteydessä vierailtiin lukuisilla hautapaikoilla Pohjois-Karjalassa.
Suomen Museo, 2019
(abstract in English, the article in Finnish) The Stone Structure in the Early Medieval Church o... more (abstract in English, the article in Finnish)
The Stone Structure in the Early Medieval Church of Ravattula in Kaarina, SW Finland
The early medieval church remains at Ristimäki hill in the village of Ravattula in Kaarina in SW Finland represent the oldest ecclesiastical building identified in Finland. The church was built in the second half of the 12th century. This paper describes and interprets a stone setting that was found in the choir of the church. First, this stone structure was seen as the remains of an altar, with reference to its location and construction. After analysing the structure and all the findings in detail, it was interpreted as a stone-built support and stand for a wooden post. This post was part of a free-standing wooden cross that was erected at the site after the church was abandoned by the middle of the 13th century. According to radiocarbon and OSL dates, the cross was renewed several times, the last occasion being in the 16th century or at the very beginning of the 17th century. As seen by the toponym Ristimäki (’Cross Hill’), the cross played an important role for the locals.
Archaeological Textiles Review, 2022
Ristimäki (Cross Hill) inhumation cemetery in the Ravattula village in Kaarina in south west Finl... more Ristimäki (Cross Hill) inhumation cemetery in the Ravattula village in Kaarina in south west Finland dates to the Late Iron Age and Early Medieval Period (12th to 13th centuries). In addition to the cemetery, this site has the remains of the earliest known church in the country. In one woman’s grave (41/2016), rich in textiles and 14C-dated likely to the early 13th century, the leg coverings of the deceased were interpreted as hose. In the grave, there were pieces of the leg parts of hose and their fastening braids. The fulled fabric was woven in twill probably from locally produced wool and dyed red with madder (Rubia tinctorum L.). Cultivated madder was an expensive imported product in Finland, and its use became more common only later in the Middle Ages. Red hose showed the influence of European medieval fashion, which is unique in Finnish textile material of this era.
Suomen Museo, 2013
In Finnish
Unusual Death and Memorialization
Suomen Museo, 2012
In Finnish
Hakastarolainen, 2022
Archaeological survey in Uskela (nowadays Salo) parish in the year 1927. Article in Finnish. Yli... more Archaeological survey in Uskela (nowadays Salo) parish in the year 1927. Article in Finnish.
Ylioppilas Helmer Salonen jätti marraskuun alussa vuonna 1927 Muinaistieteelliselle toimikunnalle käsinkirjoitetun raportin, jonka otsikkona oli "Kertomus kiinteiden muinaisjäännösten muistiinmerkitsemisestä Uskelan pitäjässä kesällä 1927". Tekijä tunnetaan paremmin hänen myöhemmällä sukunimellään Salmo, jota myös tässä artikkelissa käytetään.
Suomen Museo, Nov 16, 2019
The Early Medieval church remains at Ristimäki hill in Ravattula village in Kaarina in SW Finland... more The Early Medieval church remains at Ristimäki hill in Ravattula village in Kaarina in SW Finland represent the oldest ecclesiastical building identified in Finland. The church was built in the second half of the 12th century. This paper describes and interprets a stone setting that was found from the choir of the church. First, during the archaeological excavations this stone structure was seen as the remains of an altar, with reference to its location and construction. After analysing the structure and all the findings in detail, it was re-interpreted as a stone-built support and stand for a wooden post. This post was a part of a wooden cross that was erected at the site after the church was abandoned by the middle of the 13th century. According to the radiocarbon and OSL dates cross was renewed many times, the last occasion being in the 16th century or at the very beginning of the 17th century. As seen in the toponym Ristimäki ('Cross Hill') the cross played an important role for the locals.
The paper is in Finnish.
Maassa, puussa ja ilmassa. Janne Vilkunan juhlakirja, 2022
Fennoscandia Archaeologica, 2021
The data on 87Sr/86Sr ratios of biologically available strontium in the environment, widely used ... more The data on 87Sr/86Sr ratios of biologically available strontium in the environment, widely used in ancient population mobility studies, is scarce and scattered for most of the north-eastern Baltic Sea Region. This study includes new information on strontium isotope baselines in southern Finland. Archaeological samples of small mammals, mostly hare (Lepus timidus or europaeus) skeletal remains, were collected from southern Finland and measured for 87Sr/86Sr. Our goal is to develop a baseline for the local strontium isotope background level for comparison with archaeo-
logical human tooth enamel for information on past mobility. In general, the strontium isotopic baseline values in the region correlate with soil and bedrock geology, characterized by values of 0.730 or greater. As a case study, we present the analysis of individuals from the Ristimäki (‘Cross
Hill’) inhumation cemetery and churchyard in Ravattula village, Kaarina municipality, southwestern Finland. The cemetery dates to Late Iron Age and Early Medieval times (12th–13th centuries) and contains the remains of the earliest known church in the country. The isotopic values from twelve graves indicate that the deceased were of local origin with the exception of two burials.
Suomen Museo, Dec 1, 2020
Hiisi 1/2008, 2008
Article (in Finnish) about the archaeological excavations in Juva Remojärvi Kappelinpelto (Chapel... more Article (in Finnish) about the archaeological excavations in Juva Remojärvi Kappelinpelto (Chapel Field) in the year 2007.
Artikkeli Juvan Remojärven Kappelinpellon arkeologisista kaivauksista kesällä 2007.
J@rgonia, 2010
Kirkkomaiden ulkopuolella sijaitsevat hautasaaret ovat leimallisia erityisesti harvaan asutuille ... more Kirkkomaiden ulkopuolella sijaitsevat hautasaaret ovat leimallisia erityisesti harvaan asutuille seuduille, joissa kirkkomatkat ovat olleet pitkiä ja hankalia. Saaria on pidetty väliaikaisina hautausmaina, joihin on haudattu kesällä, kelirikkoaikana tai levottomana ajankohtana kuolleet odottamaan myöhempää kuljetusta kirkkomaalle. Saarten käyttöä hautaustarkoituksiin ei ole kuitenkaan systemaattisesti tutkittu. Tässä artikkelissa tarkastellaan Keski-Suomessa sijaitsevien Petäjäveden ja Uuraisten hautapaikkoja sekä niiksi epäiltyjä kohteita. Laajan ja monia tieteenaloja käsittelevän lähdeaineiston kautta artikkeli selvittää kohteiden luonnetta ja niiden käyttöä hautapaikkoina. Erityistä huomiota kiinnitetään aineiston esittelyn lisäksi hautaustradition ajoittamiseen eri menetelmillä.
Muinaistutkija, 2021
Artikkeli käsittelee ruotsalaisten tutkijoiden Suomeen vuonna 1873 tekemää laajaa antropologista ... more Artikkeli käsittelee ruotsalaisten tutkijoiden Suomeen vuonna 1873 tekemää laajaa antropologista ja etnografista tutkimusretkeä. Gustaf Retziuksen johtaman monitieteisen matkan aikana kerättiin talteen runsaasti historiallista luuaineistoa. Yhteensä 70 pääkallosta 55 oli peräisin Pälkäneeltä, 10 Pielavedeltä, 3 Rautalammilta ja 2 Enosta. Niukkojen lähtötietojen perusteella vain Pälkäneen kohde on ollut tarkasti tiedossa. Rautalammilla ryhmä keräsi kalloja todennäköisesti pitäjän vanhalta kirkkomaalta, Pielavedellä mahdollisesti kahdelta eri hautasaarelta ja Enossa vanhasta ortodoksisesta kyläkalmistosta. Retzius sai kalloja haltuunsa myös vielä myöhemmin ainakin Pielavedeltä. Ruotsissa pääosa kalloista sijoitettiin Karoliinisen instituutin anatomisen museon kokoelmiin. Kaikki retkikunnan kohteet ovat käyttöaikanaan olleet paikallisen väestön käyttämiä hautapaikkoja. Luumateriaali ajoittuu pääosin 1600-luvulle, osin jopa 1700-luvun alkupuolelle. Retziuksen tutkimus toimi aikanaan myös esimerkkinä monille kotimaisille tutkijoille.
På kraniemarker. Utgrävningslokalerna för Retzius expedition år 1873.
Artikeln tar upp den omfattande antropologiska och etnografiska forskningsresan svenska forskare uträttade till Finland år 1873. Under den mångvetenskapliga resan ledd av Gustaf Retzius samlades det in stora mängder historiskt benmaterial. Av de totalt 70 kranierna härstammade 55 från Pälkäne, 10 från Pielavesi, 3 från Rautalampi och 2 från Eno. Endast lokalen i Pälkäne har varit ordentligt i vår kännedom utifrån de knappa källuppgifterna. I Rautalampi samlade gruppen troligen in kranierna från socknens gamla kyrkogård, i Pielavesi möjligtvis från två olika gravholmar, och i Eno från det gamla ortodoxa bygravfältet. Retzius fick ännu i efterhand kranier från åtminstone Pielavesi. I Sverige placerades majoriteten av kranierna i samlingarna för Karolinska Institutets anatomiska museum. Samtliga av expeditionens lokaler har då de varit i användning fungerat som gravplatser för den lokala befolkningen. Majoriteten av benmaterialet dateras till 1600-talet, delvis till och med till början av 1700-talet. Under sin tid fungerade Retzius forskning också som modell för många inhemska forskare.
The Ristimäki (‘Cross Hill’) inhumation cemetery in Ravattula village in Kaarina municipality, So... more The Ristimäki (‘Cross Hill’) inhumation cemetery in Ravattula village in Kaarina municipality, Southwest Finland, dates to the Late Iron Age and Early Medieval times (12th–13th centuries). In addition to a large cemetery, this site is documented as having remains of the earliest known church in the country. This study presents the descriptions of fur garments, fur-lined artefacts and grave furnishings that were excavated in Ravattula Ristimäki in 2010–16. Animal hairs and feathers were preserved in eight out of the 61 burials excavated in the research project. We identified eight species of mammals and one family of birds (Anatidae) from the burials that contained organic material. Human scalp hair was found in several female burials, adding information on the hairstyles of the period. Together with blankets filled with feathers, these items indicate highly versatile and varied burial customs within the cemetery. This study provides new evidence of the use of fur garments and access...
Starch analysis has increasingly been used to study ancient plant cultivation and consumption in ... more Starch analysis has increasingly been used to study ancient plant cultivation and consumption in many parts of the world, especially in America, Asia and the Near East. In this article we present the fi rst evidence of fossil starch granules found on Finnish archaeological artefacts. Samples taken from three artefacts, a Late Stone Age pottery sherd from the Kiukainen culture, an Iron Age grinding stone from the 7th century AD and an 18th century AD tooth, yielded an abundance of plant starch granules and also possible evidence of food processing. The granules were studied using the latest microscopy techniques and compared against a database constructed of modern starch counterparts in order to identify the origins of the granules. The results indicate that a variety of starchy grain foods were already available by the Late Stone Age. They also suggest that cereal grains and other plant foods had been processed with the Iron Age grinding stone. Starch analysis of the 18th century t...
Sananjalka
Jättiläiset kirkkoa rakentamassa Rantsilan kappalainen Christfried Ganander (1742-1790) esitti vu... more Jättiläiset kirkkoa rakentamassa Rantsilan kappalainen Christfried Ganander (1742-1790) esitti vuonna 1789 julkaistussa klassikossa Mythologia Fennica suulliseen perimätietoon perustuvan tarinan kahdesta jättiläisestä nimeltä Koljo ja Kiljo. Keskinäisen tappelun tuoksinassa nämä heittivät toisiaan kookkailla kivenlohkareilla, jotka on myöhemmin tunnettu noin puolen kilometrin päässä Siikajoessa toisistaan sijaitsevina Koljon-ja Kiljonkivenä. Kivien välistä vesialuetta on kutsuttu Koljonsuvannoksi ja läheisyydessä on myös paljon myös muita samaan traditioon kuuluvia paikannimiä (Ganander 1960 [1789], 42). Kivenheittotarinat ovat perimmiltään yleismaailmallisia, ja niitä on esiintynyt jo antiikin folkloressa. Kristinuskon omaksumisen myötä kivitystarinat ja tarinoissa esiintyvät supranormaalit olennot saivat uuden sisällön (Jauhiainen 1994, 177). Kertomukset kookkaita lohkareita heittelevistä jättiläisistä ovat olleet Suomessa melko tavallisia, ja edellä mainittu esimerkki muistuttaakin sisällöltään läheisesti myös muita jättiläisiin liittyviä tarinoita. Etenkin kirkonkivitykseen liittyvät jättiläistarinat ovat yleisiä ja hyvin laajalle levinneitä (ks. esim. Jauhiainen 1994, 175-177, kartta 76). Entisajan ihmisistä näytti siltä, ettei ympäristöstään erottuvia siirtolohkareita ole voinut tuoda paikoilleen mikään luonnollinen voima, ja siksi tarinoilla selitettiin kivien olevan pirujen, hiisien tai jättiläisten työtä. Joskus jättiläiset mainitaan tuhoamisen sijaan pyhätön rakennustöissä, tosin tällöin olentojen taka-ajatuksena on kirkkohopeiden varastaminen tai muu moraalisesti arveluttava teko. Näin esimerkiksi Lounais-Suomessa esiintyvässä tarustossa, jonka vanhin muistiinpano on jo vuodelta 1656, Raision kivikirkkoa rakentamassa olleet jättiläiset nimeltä Killi ja Nalli pakenevat kirkkotyömaalta petoksen tultua ilmi. Kostoksi Killi yrittää tuhota kirkon heittämällä sitä kohti kookkaan kiven, joka myöhemmin tunnetaan Ruissalon edustalla olevana Kukkarokivenä (esim. Haavio 1935, 290-291).
Mujejärvi. Kaskenpolttajien kylä 1645-1849, 2019
Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa oli vuosina 2010—2012 käynnissä Etninen ja kulttuuriraj... more Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa oli vuosina 2010—2012 käynnissä Etninen ja kulttuuriraja Savossa ja Karjalassa 1050—1650 -niminen tieteellinen hanke, jossa tutkittiin savolaisen ja ortodoksikarjalaisen väestön etnisiä ja kulttuurieroja ennen kaikkea historiallisen ajan hautapaikkojen valossa. Hanketta rahoitti Suomen Kulttuurirahasto. Hankkeen yhteydessä vierailtiin lukuisilla hautapaikoilla Pohjois-Karjalassa.
Suomen Museo, 2019
(abstract in English, the article in Finnish) The Stone Structure in the Early Medieval Church o... more (abstract in English, the article in Finnish)
The Stone Structure in the Early Medieval Church of Ravattula in Kaarina, SW Finland
The early medieval church remains at Ristimäki hill in the village of Ravattula in Kaarina in SW Finland represent the oldest ecclesiastical building identified in Finland. The church was built in the second half of the 12th century. This paper describes and interprets a stone setting that was found in the choir of the church. First, this stone structure was seen as the remains of an altar, with reference to its location and construction. After analysing the structure and all the findings in detail, it was interpreted as a stone-built support and stand for a wooden post. This post was part of a free-standing wooden cross that was erected at the site after the church was abandoned by the middle of the 13th century. According to radiocarbon and OSL dates, the cross was renewed several times, the last occasion being in the 16th century or at the very beginning of the 17th century. As seen by the toponym Ristimäki (’Cross Hill’), the cross played an important role for the locals.
Ravattula Ristimäki and the Earliest Ecclesiastical Organization in the Aurajoki River valley, Southwest Finland, 2024
Ravattula Ristimäki and the Earliest Ecclesiastical Organization in the Aurajoki River valley, So... more Ravattula Ristimäki and the Earliest Ecclesiastical Organization in the Aurajoki River valley, Southwest Finland.
The remains of the oldest known church building in Finland are located in Southwest Finland, near Aurajoki River, within Kaarina municipality, at Ristimäki (‘Cross Hill’ or ‘Hill of the Cross’), in the village of Ravattula. The Church of Ravattula and its surroundings form a uniquely significant archaeological complex, encompassing not only the church building itself, but also a churchyard enclosed by a wall and containing several hundred graves. By applying a diverse range of research methods and through the interdisciplinary analysis of a range of different excavation materials, this research aims to provide a comprehensive study of Ravattula Church, its nature, dating, and users. Furthermore, the research seeks to obtain new information on the earliest forms of territorial congregation within the Mission Diocese of Finland, especially within the vicinity of present-day Turku. The primary research material consists of archaeological data obtained from excavations and surveys led by the author in the Ravattula area from 2010 to 2021. Medieval Finnish and Swedish wooden churches and their remains, as well as early inhumation cemeteries in Southwest Finland, serve as an important reference for comparison. The main research method is a comprehensive, comparative analysis of surviving research material. The study also uses methods from artefact research and settlement archaeology and utilizes scientific analyses. Based on the results of this study, Ravattula Ristimäki came into use as a family or village cemetery in the late 11th century or, at the latest, in the early 12th century. It was appropriated by a larger community between 1150 and 1250, and the church was in use at least from the 1170s at the latest to
the 1220s or 1230s. The church served as the center of a local congregation consisting of approximately five rural villages. Comparative data suggests the formation of a network of local congregations in the valleys of the Aurajoki River and the Raisionjoki River. The study demonstrates that Finland's earliest territorial congregation structure consisted of local units clearly smaller than later church parishes. The formation of this system shortly after the mid-12th century highlights the significance of the so-called First Swedish Crusade in the 1150s as an action of the Catholic Church, which led to the immediate introduction of a church administrative system in Southwest Finland, which was already Christianized, including the establishment of local congregations.
THE BOOK IS IN FINNISH LANGUAGE ONLY
Ravattulan muinaispuku. Tutkimukset ja valmistusohjeet / The Ravattula Ancient Costume. A Review of the Research and Instructions, 2023
(in English below) Muinaispuvut ovat arkeologisiin hautalöytöihin perustuvia asujen rekonstruktio... more (in English below)
Muinaispuvut ovat arkeologisiin hautalöytöihin perustuvia asujen rekonstruktioita eli ennallistuksia. Ne pohjautuvat naisten hautoihin, jotka ajoittuvat 1000 –1200-luvuille, Itä-Suomessa jopa 1300-luvulle. Ravattulan puvun lähtökohtana on Kaarinan Ravattulan Ristimäellä sijainnut hauta 41/2016, joka paljastui Turun yliopiston arkeologian oppiaineen
kaivauksilla syksyllä 2016. Samalta paikalta oli aiemmin löydetty Suomen vanhin tunnettu kirkonjäännös. Haudassa oli säilynyt harvinaisen paljon jäänteitä vainajan vaatetuksesta. Villakankaasta tehdyn radiohiiliajoituksen mukaan hauta on todennäköisesti 1200-luvun alkupuolelta, jolloin myös kirkko oli käytössä. Pukuhaudan tutkimus toi esiin, miten muoti oli muuttumassa rautakauden ja keskiajan taitteessa ja toisaalta, kuinka vanha rautakautinen käsityöperinne edelleen jatkui. Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti hautalöydöstä ja tutkimuksista, joiden antamaan tietoon Ravattulan puku pohjautuu, esitellään muinaispukuprojektin vaiheet, perustellaan muinaispuvun ratkaisut ja annetaan yksityiskohtaiset ohjeet puvun sekä sen kanssa käytettävien jalkineiden valmistamiseen. Kirjassa opastetaan myös tekemään muinainen kampaus, joka perustuu eräästä toisesta Ristimäen haudasta löytyneeseen nutturan jäännökseen.
The Ravattula costume is an ancient costume that was meticulously reconstructed on the basis of the archaeological finds from the female grave 41/2016 (from Ravattula Kaarina Finland) and subsequent scientific research. Our interpretation is that the deceased was dressed in a smock made of plant fibre, a wool dress, an apron, and a pair of hose with fastening bands. Based on the fragments of a spiral-decorated, diagonally plaited braid found in the neck area, she probably wore temple ornaments. A small silver penannular brooch together with remnants of wool textile was found on her chest, which led us to recreate a brooch to fasten a wool headcloth. The decomposed footwear is only indicated by the brown stains in the soil. A bronze spiral-decorated shawl covered the body of the deceased in the coffin. The elaborate items and textiles found in the grave express the wealth and fashion-consciousness of the rural woman who was buried close by the Ravattula church. The blue spiral-decorated textiles and tablet-woven bands represent the older Iron Age and Crusade Period tradition, but her tailored dress and the red hose reveal the influence of the new medieval fashion from Western Europe. However, the Sr-isotopic value from tooth enamel indicated that the deceased was of local origin. The grave finds as well as the making of the garments for the Ravattula costume are described in the following. Regarding the fabrics, it should be observed that the thread counts reported in the research findings and those mentioned in the instructions for making the costume are not necessarily identical.