Kimi Kärki | University of Turku (original) (raw)
Books by Kimi Kärki
Lähikuva 1/2020 (vol 33), 2020
Vol 33 Nro 1 (2020): Konepuhe ja puhuvat koneet, pp. 26-46. https://journal.fi/lahikuva Artik... more Vol 33 Nro 1 (2020): Konepuhe ja puhuvat koneet, pp. 26-46.
https://journal.fi/lahikuva
Artikkelin kirjoittajat tutkivat kolmea tieteiselokuvaa: 2001: Avaruusseikkailu, Pimeä tähti ja Alien – kahdeksas matkustaja, joiden yksi keskeisistä teemoista on älykkään koneen ja ihmisen välinen vuorovaikutus. Kirjoittajat erittelevät elokuvien ihmisten ja koneiden muodostamia suljettuja yhteisöjä, erityisesti keinoälyn ja miehistön suhteita ja dialogia. Kirjoittajat tarkastelevat elokuvia yhtäältä tekijälähtöisesti, keskittyen niiden tulevaisuuskuviin sisältyviin kysymyksiin, varoituksiin ja uhkakuviin sekä toisaalta tarkastelemalla keinoälytematiikkaa suhteessa elokuvien omaan historialliseen kontekstiin. Keinoälytematiikan kautta elokuvan-tekijät ovat käsitelleet laajoja kysymyksiä, jotka liittyvät ihmisyyden eri puoliin, kuten tiedonjanoon ja uteliaisuuteen, ihmislajin ekspansiivisuuteen, taloudelliseen hyödyn tavoitteluun, väkivaltaisuuteen ja sosiaalisiin valtasuhteisiin. Samalla elokuvat esittävät kysymyksiä koneiden ja ihmisten rajojen hämärtymisestä, toiseuden kokemuksista sekä keinoälyyn liitetyistä pelon, pyhyyden ja kiehtovuuden ja ylevän teemoista.
Lähikuva, 2020
Vol 33 Nro 1 (2020): Konepuhe ja puhuvat koneet, pp. 3-7. https://journal.fi/lahikuva
Toivon ja raivon vuosi 1968, 2019
Stanley Kubrickin (1928–1999) ohjaama ja huhtikuussa 1968 ensi-iltansa saanut 2001: Avaruusseikka... more Stanley Kubrickin (1928–1999) ohjaama ja huhtikuussa 1968 ensi-iltansa saanut 2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey) on kenties kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin tieteiselokuva. Samalla elokuvan tarinalle keskeinen HAL 9000 on yksi tunnetuimmista kuvitteellisista keinoälyistä. Keinoälyyn liittyvät teknologiset edistysaskeleet ovat tehneet vasta viime vuosina tieteiselokuvista tutut kuvitelmat ihmisiä avustavista yhtä älykkäistä koneista realismia, mutta edelleen ollaan kaukana tilanteesta, jossa keinoäly todella vastaa ihmisälyä tai ohittaa sen. 2010-luvulla on kuitenkin edistytty paljon. Tähän on vaikuttanut tietokoneiden suorittimien valtavasti kasvanut laskentateho, mahdollisuus hyödyntää nopeasti valtavia datamääriä keinoälyjen oppimisprosesseissa sekä algoritmien lisääntynyt saatavuus. Vuonna 1968 kaikki tämä oli vielä mielikuvitusta.
Mitä Matti tarkoittaa? Esseitä Matti Nykäsestä, 2013
Luku Benita Heiskasen toimittamasta kulttuurihistoriallisesta esseekokoelmasta, jossa pureuduttii... more Luku Benita Heiskasen toimittamasta kulttuurihistoriallisesta esseekokoelmasta, jossa pureuduttiin Matti Nykäsen hahmon kautta suomalaisuuteen. Oma lukuni käsittelee Nykäsen musiikkiuraa.
Kulttuurihistorian alaan kuuluva artikkeliväitöskirja edustaa populaarikulttuurin ja tarkemmin po... more Kulttuurihistorian alaan kuuluva artikkeliväitöskirja edustaa populaarikulttuurin ja tarkemmin populaarimusiikin tutkimusta kiinnittyen ennen muuta audiovisuaalisen mediakulttuurin muutokseen 1960-luvulta tähän päivään. Väitöskirja käsittelee Pink Floydin, The Rolling Stonesin, U2:n ja Peter Gabrielin areenakonserttikiertueita ja kyseisten kiertueiden lavasuunnittelijoiden Mark Fisherin ja Robert Lepagen toimintaa. Tutkimus tarkastelee, miten jättiläismäiset mediaspektaakkelit saivat alkunsa, ammattimaistuivat ja globalisoituivat vuosien 1965–2013 välillä. Analyysin kohteena on se, miten ne rakentuivat ja toisaalta rakensivat areenatähteyttä sekä uudistivat audiovisuaalista kulttuuria. Konserttien avainkohtia ja populaarijulkisia aineistoja hermeneuttisesti tulkiten ja lähilukien sekä historiallisesti kontekstoiden tutkimus rakentaa kulttuurihistoriallisen kokonaistulkinnan viihdeteollisuuden mahtipontiseksi muotoutuneen ilmiön tuotannosta. Tutkimuksen lähtökohtana on populaarimusiikkitähden vaikutus 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun massamediassa ja kulttuurissa. Tarkastelemalla areenarockin mediaspektaakkeleiden kulttuurihistoriaa tutkimus ottaa kantaa niihin kaupallisiin, teknologisiin ja poliittisiin muutoksiin, jotka ovat viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana mahdollistaneet tähteyden globaalia leviämistä. Tämän muutoksen seurauksena lähes kenestä tahansa voi tulla tähti ja lähes mistä tahansa kulttuuri-ilmiöstä voi tulla populaaria. Mutta vain jotkut tähdet ja yhtyeet esiintyvät täysille areenoille. Areenakonsertit ovatkin tähteysilmiön keskeisiä huipentumia, globaalin viihdekulttuurin äärimmäisiä manifestaatioita. Nykyiset areenoilla tapahtuvat mediaspektaakkelit ovat monimutkaista audiovisuaalista musiikkiteatteria, jossa kaikkien esityksen elementtien – teatraalisten ja audiovisuaalisten efektien – tulee olla mahdollisimman suuria ja taitavasti rytmitettyjä. Mediaspektaakkelien analyysissa tulee erityisesti kohdistaa huomio erilaisten medioiden suhteisiin sekä kysymykseen siitä, miten suuri osa audiovisuaalista konserttikokemusta itse asiassa on ennalta rakennettua ja nauhoitettua. Lavasuunnittelu yhdistää esiintyjän teatraaliset eleet ja esiintymisen laajempaan audiovisuaaliseen ja ennalta mietittyyn temaattiseen kokonaisuuteen. Tähän kuuluvat suurten konserttilavojen kertakäyttöarkkitehtuuri, valon ja pintojen yhdistäminen populaariin kuvastoon sekä itse teoksien audiovisuaalisen kerronnan historiallisiin ja nostalgisiin viitteisiin.
Asiasanat: populaarimusiikki, tähteys, lavasuunnittelu, lavaesiintyminen, mediaspektaakkeli, musiikkiteatteri, musiikkiteknologia, musiikinhistoria, kulttuurihistoria
Ever since Peter Gabriel fronted progressive rock band Genesis, from the late 1960s until the mid... more Ever since Peter Gabriel fronted progressive rock band Genesis, from the late 1960s until the mid 1970s, journalists and academics alike have noted the importance of Gabriel's contribution to popular music. His influence became especially significant when he embarked on a solo career in the late 1970s. Gabriel secured his place in the annals of popular music history through his poignant recordings, innovative music videos, groundbreaking live performances, the establishment of WOMAD (the World of Music and Dance) and the Real World record label (as a forum for musicians from around the world to be heard, recorded and promoted) and for his political agenda (including links to a variety of political initiatives including the Artists Against Apartheid Project, Amnesty International and the Human Rights Now tour). In addition, Gabriel is known as a sensitive, articulate and critical performer whose music reflects an innate curiosity and deep intellectual commitment. This collection documents and critically explores the most central themes found in Gabriel's work. These are divided into three important conceptual areas arising from Gabriel's activity as a songwriter and recording artist, performer and activist: 'Identity and Representation', 'Politics and Power' and 'Production and Performance'.
Papers by Kimi Kärki
Springer eBooks, Dec 31, 2022
Popular Music, Dec 13, 2007
What do international Irish rock band U2 have to do with Heidegger, theodicy, Plato, existentiali... more What do international Irish rock band U2 have to do with Heidegger, theodicy, Plato, existentialism, Kierkegaard, eschatology, and Nietzsche? This essential question is asked already on the back cover of this book. Well, it's not as bad as it sounds, as U2's popularity ...
Metal Music Studies
Review of: Metal on Merseyside: Music Scenes, Community and Locality, Nedim Hassan (2021) Cham: P... more Review of: Metal on Merseyside: Music Scenes, Community and Locality, Nedim Hassan (2021) Cham: Palgrave Macmillan, 221 pp., ISBN 978-3-03077-680-0, e-book, £43.99
Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat, Jun 1, 2017
Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat, 2005
Tiainen Milla, Säveltäjän sijainnit. Taiteilija, musiikki ja historiallinen kesto Paavo Heinisen ... more Tiainen Milla, Säveltäjän sijainnit. Taiteilija, musiikki ja historiallinen kesto Paavo Heinisen ja Einojuhani Rautavaaran teksteissä. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 82, Jyväskylän yliopisto 2005.
Kulttuurintutkimus #28, 3/2011, 43-56.
Kulttuurintutkimus, Oct 8, 2021
Spike Jonzen sci-fi-draaman Her (USA, 2013) keskiössä on kuvitelma tulevaisuuden kaikkitietävästä... more Spike Jonzen sci-fi-draaman Her (USA, 2013) keskiössä on kuvitelma tulevaisuuden kaikkitietävästä ja loputtomasti räätälöityvästä käyttöjärjestelmästä (operating system, OS), jonka elokuvan keskushenkilö Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) hankkii avuksi kirjeenkirjoittajan työhönsä. Tekoäly nimeää itsensä Samanthaksi (Scarlett Johanssonin ääni) ja alkaa heti muovata toimintojaan Theodoren toiveiden ja tarpeiden mukaisiksi. Samantha ryhtyy muun muassa Theodoren kustannustoimittajaksi ja agentiksi samalla kun elokuvan juoni etenee näiden kahden keskinäisten intiimien keskustelujen kautta. Tässä artikkelissa keskitymme tietointensiivisen työn tulevaisuuden pohtimiseen tarkastelemalla Samantha-käyttöjärjestelmän kuvitteellisia kykyjä työntekijänä ja -johtajana. Ihmisenkaltaisen äänen käyttäminen ainoana käyttöliittymänä käyttäjän ja tekoälyn välillä mahdollistaa ihmis–konesuhteiden tarkastelun yhä monimutkaisempien tunteiden tasolla. Elokuvan kaikkivoipaisen tekoälyn kuvausta käsitellään sekä utooppisena että dystooppisena puheenvuorona tulevaisuuden työelämästä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.© 2021 Kulttuurintutkimus. Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed
The Routledge Handbook of Pink Floyd, Aug 1, 2022
Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat, 2017
Lähikuva 1/2020 (vol 33), 2020
Vol 33 Nro 1 (2020): Konepuhe ja puhuvat koneet, pp. 26-46. https://journal.fi/lahikuva Artik... more Vol 33 Nro 1 (2020): Konepuhe ja puhuvat koneet, pp. 26-46.
https://journal.fi/lahikuva
Artikkelin kirjoittajat tutkivat kolmea tieteiselokuvaa: 2001: Avaruusseikkailu, Pimeä tähti ja Alien – kahdeksas matkustaja, joiden yksi keskeisistä teemoista on älykkään koneen ja ihmisen välinen vuorovaikutus. Kirjoittajat erittelevät elokuvien ihmisten ja koneiden muodostamia suljettuja yhteisöjä, erityisesti keinoälyn ja miehistön suhteita ja dialogia. Kirjoittajat tarkastelevat elokuvia yhtäältä tekijälähtöisesti, keskittyen niiden tulevaisuuskuviin sisältyviin kysymyksiin, varoituksiin ja uhkakuviin sekä toisaalta tarkastelemalla keinoälytematiikkaa suhteessa elokuvien omaan historialliseen kontekstiin. Keinoälytematiikan kautta elokuvan-tekijät ovat käsitelleet laajoja kysymyksiä, jotka liittyvät ihmisyyden eri puoliin, kuten tiedonjanoon ja uteliaisuuteen, ihmislajin ekspansiivisuuteen, taloudelliseen hyödyn tavoitteluun, väkivaltaisuuteen ja sosiaalisiin valtasuhteisiin. Samalla elokuvat esittävät kysymyksiä koneiden ja ihmisten rajojen hämärtymisestä, toiseuden kokemuksista sekä keinoälyyn liitetyistä pelon, pyhyyden ja kiehtovuuden ja ylevän teemoista.
Lähikuva, 2020
Vol 33 Nro 1 (2020): Konepuhe ja puhuvat koneet, pp. 3-7. https://journal.fi/lahikuva
Toivon ja raivon vuosi 1968, 2019
Stanley Kubrickin (1928–1999) ohjaama ja huhtikuussa 1968 ensi-iltansa saanut 2001: Avaruusseikka... more Stanley Kubrickin (1928–1999) ohjaama ja huhtikuussa 1968 ensi-iltansa saanut 2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey) on kenties kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin tieteiselokuva. Samalla elokuvan tarinalle keskeinen HAL 9000 on yksi tunnetuimmista kuvitteellisista keinoälyistä. Keinoälyyn liittyvät teknologiset edistysaskeleet ovat tehneet vasta viime vuosina tieteiselokuvista tutut kuvitelmat ihmisiä avustavista yhtä älykkäistä koneista realismia, mutta edelleen ollaan kaukana tilanteesta, jossa keinoäly todella vastaa ihmisälyä tai ohittaa sen. 2010-luvulla on kuitenkin edistytty paljon. Tähän on vaikuttanut tietokoneiden suorittimien valtavasti kasvanut laskentateho, mahdollisuus hyödyntää nopeasti valtavia datamääriä keinoälyjen oppimisprosesseissa sekä algoritmien lisääntynyt saatavuus. Vuonna 1968 kaikki tämä oli vielä mielikuvitusta.
Mitä Matti tarkoittaa? Esseitä Matti Nykäsestä, 2013
Luku Benita Heiskasen toimittamasta kulttuurihistoriallisesta esseekokoelmasta, jossa pureuduttii... more Luku Benita Heiskasen toimittamasta kulttuurihistoriallisesta esseekokoelmasta, jossa pureuduttiin Matti Nykäsen hahmon kautta suomalaisuuteen. Oma lukuni käsittelee Nykäsen musiikkiuraa.
Kulttuurihistorian alaan kuuluva artikkeliväitöskirja edustaa populaarikulttuurin ja tarkemmin po... more Kulttuurihistorian alaan kuuluva artikkeliväitöskirja edustaa populaarikulttuurin ja tarkemmin populaarimusiikin tutkimusta kiinnittyen ennen muuta audiovisuaalisen mediakulttuurin muutokseen 1960-luvulta tähän päivään. Väitöskirja käsittelee Pink Floydin, The Rolling Stonesin, U2:n ja Peter Gabrielin areenakonserttikiertueita ja kyseisten kiertueiden lavasuunnittelijoiden Mark Fisherin ja Robert Lepagen toimintaa. Tutkimus tarkastelee, miten jättiläismäiset mediaspektaakkelit saivat alkunsa, ammattimaistuivat ja globalisoituivat vuosien 1965–2013 välillä. Analyysin kohteena on se, miten ne rakentuivat ja toisaalta rakensivat areenatähteyttä sekä uudistivat audiovisuaalista kulttuuria. Konserttien avainkohtia ja populaarijulkisia aineistoja hermeneuttisesti tulkiten ja lähilukien sekä historiallisesti kontekstoiden tutkimus rakentaa kulttuurihistoriallisen kokonaistulkinnan viihdeteollisuuden mahtipontiseksi muotoutuneen ilmiön tuotannosta. Tutkimuksen lähtökohtana on populaarimusiikkitähden vaikutus 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun massamediassa ja kulttuurissa. Tarkastelemalla areenarockin mediaspektaakkeleiden kulttuurihistoriaa tutkimus ottaa kantaa niihin kaupallisiin, teknologisiin ja poliittisiin muutoksiin, jotka ovat viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana mahdollistaneet tähteyden globaalia leviämistä. Tämän muutoksen seurauksena lähes kenestä tahansa voi tulla tähti ja lähes mistä tahansa kulttuuri-ilmiöstä voi tulla populaaria. Mutta vain jotkut tähdet ja yhtyeet esiintyvät täysille areenoille. Areenakonsertit ovatkin tähteysilmiön keskeisiä huipentumia, globaalin viihdekulttuurin äärimmäisiä manifestaatioita. Nykyiset areenoilla tapahtuvat mediaspektaakkelit ovat monimutkaista audiovisuaalista musiikkiteatteria, jossa kaikkien esityksen elementtien – teatraalisten ja audiovisuaalisten efektien – tulee olla mahdollisimman suuria ja taitavasti rytmitettyjä. Mediaspektaakkelien analyysissa tulee erityisesti kohdistaa huomio erilaisten medioiden suhteisiin sekä kysymykseen siitä, miten suuri osa audiovisuaalista konserttikokemusta itse asiassa on ennalta rakennettua ja nauhoitettua. Lavasuunnittelu yhdistää esiintyjän teatraaliset eleet ja esiintymisen laajempaan audiovisuaaliseen ja ennalta mietittyyn temaattiseen kokonaisuuteen. Tähän kuuluvat suurten konserttilavojen kertakäyttöarkkitehtuuri, valon ja pintojen yhdistäminen populaariin kuvastoon sekä itse teoksien audiovisuaalisen kerronnan historiallisiin ja nostalgisiin viitteisiin.
Asiasanat: populaarimusiikki, tähteys, lavasuunnittelu, lavaesiintyminen, mediaspektaakkeli, musiikkiteatteri, musiikkiteknologia, musiikinhistoria, kulttuurihistoria
Ever since Peter Gabriel fronted progressive rock band Genesis, from the late 1960s until the mid... more Ever since Peter Gabriel fronted progressive rock band Genesis, from the late 1960s until the mid 1970s, journalists and academics alike have noted the importance of Gabriel's contribution to popular music. His influence became especially significant when he embarked on a solo career in the late 1970s. Gabriel secured his place in the annals of popular music history through his poignant recordings, innovative music videos, groundbreaking live performances, the establishment of WOMAD (the World of Music and Dance) and the Real World record label (as a forum for musicians from around the world to be heard, recorded and promoted) and for his political agenda (including links to a variety of political initiatives including the Artists Against Apartheid Project, Amnesty International and the Human Rights Now tour). In addition, Gabriel is known as a sensitive, articulate and critical performer whose music reflects an innate curiosity and deep intellectual commitment. This collection documents and critically explores the most central themes found in Gabriel's work. These are divided into three important conceptual areas arising from Gabriel's activity as a songwriter and recording artist, performer and activist: 'Identity and Representation', 'Politics and Power' and 'Production and Performance'.
Springer eBooks, Dec 31, 2022
Popular Music, Dec 13, 2007
What do international Irish rock band U2 have to do with Heidegger, theodicy, Plato, existentiali... more What do international Irish rock band U2 have to do with Heidegger, theodicy, Plato, existentialism, Kierkegaard, eschatology, and Nietzsche? This essential question is asked already on the back cover of this book. Well, it's not as bad as it sounds, as U2's popularity ...
Metal Music Studies
Review of: Metal on Merseyside: Music Scenes, Community and Locality, Nedim Hassan (2021) Cham: P... more Review of: Metal on Merseyside: Music Scenes, Community and Locality, Nedim Hassan (2021) Cham: Palgrave Macmillan, 221 pp., ISBN 978-3-03077-680-0, e-book, £43.99
Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat, Jun 1, 2017
Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat, 2005
Tiainen Milla, Säveltäjän sijainnit. Taiteilija, musiikki ja historiallinen kesto Paavo Heinisen ... more Tiainen Milla, Säveltäjän sijainnit. Taiteilija, musiikki ja historiallinen kesto Paavo Heinisen ja Einojuhani Rautavaaran teksteissä. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 82, Jyväskylän yliopisto 2005.
Kulttuurintutkimus #28, 3/2011, 43-56.
Kulttuurintutkimus, Oct 8, 2021
Spike Jonzen sci-fi-draaman Her (USA, 2013) keskiössä on kuvitelma tulevaisuuden kaikkitietävästä... more Spike Jonzen sci-fi-draaman Her (USA, 2013) keskiössä on kuvitelma tulevaisuuden kaikkitietävästä ja loputtomasti räätälöityvästä käyttöjärjestelmästä (operating system, OS), jonka elokuvan keskushenkilö Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) hankkii avuksi kirjeenkirjoittajan työhönsä. Tekoäly nimeää itsensä Samanthaksi (Scarlett Johanssonin ääni) ja alkaa heti muovata toimintojaan Theodoren toiveiden ja tarpeiden mukaisiksi. Samantha ryhtyy muun muassa Theodoren kustannustoimittajaksi ja agentiksi samalla kun elokuvan juoni etenee näiden kahden keskinäisten intiimien keskustelujen kautta. Tässä artikkelissa keskitymme tietointensiivisen työn tulevaisuuden pohtimiseen tarkastelemalla Samantha-käyttöjärjestelmän kuvitteellisia kykyjä työntekijänä ja -johtajana. Ihmisenkaltaisen äänen käyttäminen ainoana käyttöliittymänä käyttäjän ja tekoälyn välillä mahdollistaa ihmis–konesuhteiden tarkastelun yhä monimutkaisempien tunteiden tasolla. Elokuvan kaikkivoipaisen tekoälyn kuvausta käsitellään sekä utooppisena että dystooppisena puheenvuorona tulevaisuuden työelämästä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.© 2021 Kulttuurintutkimus. Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed
The Routledge Handbook of Pink Floyd, Aug 1, 2022
Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat, 2017
Kirjoitettu yhdessä Kari Kallioniemen kanssa. Historiallinen aikakauskirja 3/2010, 342-352.
Kulttuurihistorian alaan kuuluva artikkeliväitöskirja edustaa populaarikulttuurin ja tarkemmin po... more Kulttuurihistorian alaan kuuluva artikkeliväitöskirja edustaa populaarikulttuurin ja tarkemmin populaarimusiikin tutkimusta kiinnittyen ennen muuta audiovisuaalisen mediakulttuurin muutokseen 1960-luvulta tähän päivään. Väitöskirja käsittelee Pink Floydin, The Rolling Stonesin, U2:n ja Peter Gabrielin areenakonserttikiertueita ja kyseisten kiertueiden lavasuunnittelijoiden Mark Fisherin ja Robert Lepagen toimintaa. Tutkimus tarkastelee, miten jättiläismäiset mediaspektaakkelit saivat alkunsa, ammattimaistuivat ja globalisoituivat vuosien 1965–2013 välillä. Analyysin kohteena on se, miten ne rakentuivat ja toisaalta rakensivat areenatähteyttä sekä uudistivat audiovisuaalista kulttuuria. Konserttien avainkohtia ja populaarijulkisia aineistoja hermeneuttisesti tulkiten ja lähilukien sekä historiallisesti kontekstoiden tutkimus rakentaa kulttuurihistoriallisen kokonaistulkinnan viihdeteollisuuden mahtipontiseksi muotoutuneen ilmiön tuotannosta. Tutkimuksen lähtökohtana on populaarimusiikkitähden vaikutus 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun massamediassa ja kulttuurissa. Tarkastelemalla areenarockin mediaspektaakkeleiden kulttuurihistoriaa tutkimus ottaa kantaa niihin kaupallisiin, teknologisiin ja poliittisiin muutoksiin, jotka ovat viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana mahdollistaneet tähteyden globaalia leviämistä. Tämän muutoksen seurauksena lähes kenestä tahansa voi tulla tähti ja lähes mistä tahansa kulttuuri-ilmiöstä voi tulla populaaria. Mutta vain jotkut tähdet ja yhtyeet esiintyvät täysille areenoille. Areenakonsertit ovatkin tähteysilmiön keskeisiä huipentumia, globaalin viihdekulttuurin äärimmäisiä manifestaatioita. Nykyiset areenoilla tapahtuvat mediaspektaakkelit ovat monimutkaista audiovisuaalista musiikkiteatteria, jossa kaikkien esityksen elementtien – teatraalisten ja audiovisuaalisten efektien – tulee olla mahdollisimman suuria ja taitavasti rytmitettyjä. Mediaspektaakkelien analyysissa tulee erityisesti kohdistaa huomio erilaisten medioiden suhteisiin sekä kysymykseen siitä, miten suuri osa audiovisuaalista konserttikokemusta itse asiassa on ennalta rakennettua ja nauhoitettua. Lavasuunnittelu yhdistää esiintyjän teatraaliset eleet ja esiintymisen laajempaan audiovisuaaliseen ja ennalta mietittyyn temaattiseen kokonaisuuteen. Tähän kuuluvat suurten konserttilavojen kertakäyttöarkkitehtuuri, valon ja pintojen yhdistäminen populaariin kuvastoon sekä itse teoksien audiovisuaalisen kerronnan historiallisiin ja nostalgisiin viitteisiin. Asiasanat: populaarimusiikki, tähteys, lavasuunnittelu, lavaesiintyminen, mediaspektaakkeli, musiikkiteatteri, musiikkiteknologia, musiikinhistoria, kulttuurihistoria
"Contents Introduction: Stars, History, and the Media I Shaping the Stars: Production Laura ... more "Contents Introduction: Stars, History, and the Media I Shaping the Stars: Production Laura Ahonen: In the Spotlight and Underground – Constructing (Anti)Stardom in Popular Music Rami Mähkä: Comedians as Stars: The Monty Python Troupe Zohar Altman Ravid: The star as a Creation and the Star as a creator: The Case of Barbra Streisand Sven-Erik Klinkmann: Retro Icons and Anachronistic Artists Kimi Kärki: Cutting the Moss with Laser Beams: The Uses of History in The Rolling Stones Bridges To Babylon Stadium Tour Wing-Fai Leung: Discursive Stardom in Hong Kong and the Missing Referents Lisa Bode: ‘Grave Robbing’ or ‘Career Comeback’? On the Digital Resurrection of Dead Screen Stars Jamil Dakhlia: From the Olympians to the Ordinary Heroes: Stars in the French Popular Press II Shining Stars: Identities Susan Hayward: Stardom: Beyond Desire? Anneli Lehtisalo: “Oh, My Sweet Hero!” The Filmstar Leif Wager as Emperor Alexander I in Tanssi yli hautojen (1950) Anu Lahtinen: “In Finland I am the MAN!” Gender, Irony and Exoticism in Late Night with Conan O’Brien Outi Hakola: On-screen and Off-screen Monstrosity of Béla Lugosi and Boris Karloff Veronika Munk: "Play to Me Gypsy!" How Roma Stars' Image Change in Hungarian Media Andrea Viniczai: National Characteristics of Hungarian Celebrity Culture Linda Marchant: Concentrated Vision: Celebrity Images from the 1930s and 1940s Laura Saarenmaa: Female Stars and the Tricky Question of Drinking Janne Mäkelä: Finnkampen: Finland’s Envy for Swedish Pop Music Success in the 1990s III Lighted by Stars: Audiences Hanna Järvinen: Fans, Fawns and Fauns: Ballet Stardom, Dancing Genius and the Queer Afterlife of Vaslav Nijinsky Jaakko Seppälä: Love, Hate and Suicidal Tendencies: The Construction of Rudolph Valentino’s Stardom in Finland 1923–1927 Anna Möttölä: Style Star – Admiring Audrey Hepburn in the 1950’s Beate Peter: How Can We Tell the Dancer from the DJ? Althusser and Jung on Participant Roles in a Nightclub Setting Joanne Cummings: We’re All in This Together: The Meanings Festivalgoers Attribute to Their Music Festival Participation Kai Lothwesen & Daniel Müllensiefen: What Makes the Difference? Pop Music Stars and TV Talent Show Contestants in Adolescents’ Judgements "
Musiikki ja merkityksenanto. Juhlakirja Susanna Välimäelle, 2020
Musiikki ja merkityksenanto (Tutkimusyhdistys Suoni ry 2020) on juhlakirja musiikintutkija ja Hel... more Musiikki ja merkityksenanto (Tutkimusyhdistys Suoni ry 2020) on juhlakirja musiikintutkija ja Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen apulaisprofessori Susanna Välimäelle. Susanna Välimäki on monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja palkittu opettaja, joka on julkaissut useita teoksia musiikintutkimuksen alalta.
Juhlakirjan ovat kirjoittaneet Susanna Välimäen kollegat, oppilaat ja ystävät. He julkaisevat teksteissään alansa uutta tutkimustietoa ja asettavat aiemmin tunnettuja asioita uusiin kehyksiin. Tekstit käsittelevät Välimäelle läheisiä kiinnostuksenkohteita, kuten musiikin tasa-arvokysymyksiä ja musiikin luontosuhteen, aktivistisen musiikintutkimuksen sekä musiikin historian näkymiä.
Kirjassa aiheita lähestytään uusista näkökulmista ja genrerajoja pelkäämättä. Näin kunnioitetaan Välimäen omaa tyylikirjoa, joka ulottuu vaativista tutkimusteksteistä yleistajuisiin tietokirjoihin, kritiikkiin ja musiikinhistorialliseen keittokirjaan. Lopputuloksena on muskottipähkinällä viimeistelty tekstikokoelma, jossa esseet, humoristiset kirjoitukset ja tutkimusartikkelit vuorottelevat.
Kirjan kirjoittajina ovat Kaj Ahlsved, Nuppu Koivisto, Petri Kuljuntausta, Kimi Kärki, Seija Lappalainen, Maarit Leskelä-Kärki, Markus Mantere, Sini Mononen, Janne Palkisto, Inka Rantakallio, Saijaleena Rantanen, Max Ryynänen, Eero Tarasti, Tanja Tiekso, Samuli Tiikkaja, Juha Torvinen, Heikki Uimonen, Marjaana Virtanen. Kirjan ovat toimittaneet Sini Mononen, Janne Palkisto ja Inka Rantakallio.