Kreikan kirjavan ruokakulttuurin historiaa ja nykypäivää (original) (raw)
Related papers
2018
Kirjastot ovat olleet olennaisia tiedon säilyttämisen ja jakamisen kanavia erityisesti ennen internet-ja digiaikaa. Tällöin ne ovat osallistuneet yhtäältä historiallisen jatkuvuuden takaamiseen ja toisaalta tiedon uudelleen arvioimiseen. Kirjojen sisältämä informaatio vaikutti lukijoidensa tapaan ajatella ja omaksua uusia aatteita, jolloin kirjastoja voidaan pitää myös muutoksen katalyytteina. Käsikirjoituksilla ja painetuilla kirjoilla oli paitsi tiedonvälityksellistä arvoa myös symbolinen funktio: jälkimmäinen korostuu ylellisesti koristelluissa kirjoissa, jotka ovat kalliita käsityön taidenäytteitä, jopa luksusesineitä. Niillä osoitettiin korkeaa statusta ja rakennettiin ja ylläpidettiin omistajien identiteettiä (Merisalo 2003; Staikos 2004-2012; Laine 2018). Keskiajan ja uuden ajan alun kirjastoja tiedon välittäjinä ja säilyttäjinä tarkastelee tutki
Kirjallisuus ja lukeminen ilmastokriisin aikakaudella
AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti
Lukemisen merkitystä perustellaan usein sillä, että se edistää tunnetaitoja ja kykyä omaksua uusia asioita. Näihin oletettuihin vaikutuksiin perustuu osin myös viime aikoina suosioon noussut ilmastofiktio, joka pyrkii herättämään empatiaa ei-inhimillistä luontoa kohtaan ja tekemään ymmärrettäväksi laajamittaisia ympäristömuutoksia. Tulevaisuuteen sijoittuvien ilmastofiktioiden ajatellaan auttavan eläytymään siihen, mitä ympäristön tuhoutuminen voi tarkoittaa ihmisyksilöiden ja kokonaisten yhteiskuntien kannalta. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus on tutkinut kaunokirjallisuutta ihmisen ja luonnon välisen suhteen sekä ympäristönsuojelun näkökulmista. Vielä ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittua tietoa siitä, miten kaunokirjallisuus vaikuttaa lukijoiden ajatuksiin ja tunteisiin ei-inhimillisestä luonnosta. Koneen Säätiön rahoittama ja Toni Lahtisen johtama Kirjallisuus ja lukeminen ilmastokriisin aikakaudella -hanke (Helsingin yliopisto, 2021–2024) tarttuu tähän kysymykseen ja selvit...
Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, 2015
This article is concerned with commissioned histories and the use of histories. Cultural heritage is created and recreated in a process of the identity work, where a heritage community uses different histories to add the cultural value of the remnants of the past. A heritage community is a participating group of actors, involved in a certain process of identity work, and voluntarily taking part in the cultural heritage production. The members of heritage communities use different kinds of histories for to consolidate their sense of ownership of the remnants of their own past and for to strengthen their sense of belonging and togetherness. A heritage community can be either local or translocal. In this article I introduce three different types of identity work and clarify how they interact in the process of cultural heritage. I also give some new methodological tools for the researchers, who want to understand the emergence of temporary heritage communities and who are interested in the cultural heritage production "from below".
Äidinkielen Ja Kirjallisuuden Didaktiikka
2012
Artikkelissa tarkastellaan äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tutkimusta erityisesti peruskoulun suomi äidinkielenä-oppiaineen kannalta. Oppiaineen didaktiikkaa katsotaan erityisesti yhteisöllisestä, kriittisen pedagogiikan ajatuksia hyödyntävästä kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikkaa valaistaan ensin ajallisesti hieman laajemmasta kulmasta, mutta keskitytään sitten monipuolisesta ja laaja-alaisesta oppiaineesta kolmeen näkökulmaan: lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen, kieliopin ja kielentuntemuksen opettamisen sekä kirjoittamisen opettamisen didaktiseen tutkimukseen. Näitä alueita tarkastellaan pedagogisesta perspektiivistä pitäen mielessä tutkimustulokset, joiden mukaan koululaiset eivät pidä oppiainetta erityisen kiinnostavana ja joiden mukaan oppiaineen maine on sukupuolistunut "tyttöaineeksi". Aihealueita tarkastellaan myös ottaen huomioon suomalaisen yhteiskunnan medioitumisen sekä monikulttuuristumisen ja-kielistymisen mukanaan tuomat haasteet. Kasvattaminen ja opettaminen ovat yhteiskunnallista toimintaa. Kouluissa oppivat ja kasvavat tietenkin yksilöt, mutta opetuksen ja kasvatuksen kautta rakennetaan myös yhteiskuntaasäilytetään ja uudistetaan yhteisöllisiä käytänteitä. Tätä päämäärää ei kuitenkaan voi tulkita niin, etteikö opettaminen olisi nimenomaan jonkin tietyn sisällön, tiedon tai taidon opettamistaeli luonteeltaan didaktista toimintaa. Opettajan on osattava oman opetusalansa tietotaito riittävän hyvin, jotta voisi tarjota oppijoille innostavaa ja pedagogisesti perusteltua opetusta (Kansanen 2011). Tässä artikkelissa tarkastellaan äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen didaktiikan tutkimusta pitäen mielessä kriittisen pedagogiikan näkökulma: kasvatuksen tavoitteena on yhteiskunta ja yhteisö, jossa halutaan tukea "demokratiaa, sosiaalisten verkostojen rakentumista ja ihmisten keskinäistä luottamusta" (Tomperi, Vuorikoski & Kiilakoski 2005, 13). Ainedidaktiikan päämäärä onkin aina emansipatorinen, sillä sen eettisenä tavoitteena on pyrkiä kohti sekä oppijan että yhteisön hyvää (Grünthal 2008). Tällaisiin tavoitteisiin äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaine laaja-alaisena tieto-, taito-ja taideaineena sopiikin erinomaisesti (ks. myös Leino 2002). Äidinkieli ja kirjallisuus on koulussa keskeinen oppiaine: sen perustehtävänä on opettaa tärkeimmät oppimisen välineet, nimittäin lukemisen ja kirjoittamisen taidot. Äidinkielessä ja brought to you by CORE View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto
Seikkailija Paul Moij. Viipurin valta- ja vastakulttuurit 1600-luvun jälkipuoliskolla
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita, 2017
Viipurin valta-ja vastakulttuurit 1600-luvun jälkipuoliskolla JOHDANTO Ruotsia hallittiin 1600-luvulla yhtenäisenä valtiona. Yhtenäisyyden varassa lepäsi valtakunnan voima, semminkin kun sotien suuruuteensa paisuvassa valtakunnassa kulttuurinen, kielellinen ja uskonnollinen kirjo avartui. Avartuminen edellytti sopeutumista valtakunnan asukkailta ja tulokkailta. 1 Viipurissa takamaineen asui monenkirjavaa väkeä. Osa oli kotoisin kauempaa Saksasta, Baltian provinsseista, Venäjältä, Ruotsin maakunnista, osa taasen lähempää Suomesta, Karjalasta ja Inkerinmaalta. Kaupunkiin virtasi kaupan ja käsityön ammattilaisia myös läntisestä Euroopasta, etenkin Alankomaista ja Ranskasta. Artikkelissani tarkastelen Viipurin valta-ja vastakulttuureja valtiolliselta tasolta paikallistasolle sekä sivuan sikäläisen poliittisen kulttuurin muotoja. Katseeni kohdistan erityisesti 1660-1680-luvuille, mutta laajennan tästä aikaisempiin vuosikymmeniin. Keskeisimpinä lähteinä ovat oikeusasteiden pöytäkirjat, lääninhallinnon asiakirjat ja varhaisimmat paikallishistoriat. Ajanjakso on otollinen siksi, että tuolloin kaupungissa vaikutti muuan skandaalikirjuriksi leimattu ja itseään Paul Moij'ksi kutsunut nuori mies. 3 Hän kuului niiden nuorten miesten joukkoon, joka herätti levottomuutta, uteliaisuutta ja paheksuntaa, kyseenalaisti auktoriteetit ja ylläpiti siten vastakulttuurin eri elementtejä. Hän myös kirjoitti kaupungista ja sikäläisistä valtaa pitävistä tunnetun paskillin eli pilkkakirjoituksen, jossa eritteli paikallisia kulttuurisia ilmiöitä ja elämäntapaa. Ilman Paul Moij'ta ja kaltaisiaan veijareita Viipuri ei olisi ollut Viipuri. Se oli kehittynyt 1600-luvun jälkipuoliskolle tultaessa monikulttuuriseksi kaupungiksi, jossa yhtä pitäneet, omintakeisia tapojaan vaalineet sekä toisistaan erottautumaan pyrkineet kulttuuriset ryhmät kohtasivat päivittäin toisiaan. Ei välttämättä tarvinnut olla Paul Moij'n vertainen tarkkasilmäinen havain
Tieteellinen kulttuuri 1700-luvun Suomessa
AURAICA. Scripta a Societate Porthan edita
Viime vuosikerran myötä uudistettiin Auraican graafinen ilme, ja otimme myös käyttöön DOI-tunnukset. Tänä vuonna uudistukset jatkuvat siten, että otamme myös käyttöön Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan tunnuksen vertaisarvioidulle tiedejulkaisulle. Tunnus löytyy nyt kaikista lehden artikkeleista, jotka ovat anonymisoituina kahden ulkopuolisen, nimettömän asiantuntijan vertaisarvioimia. Itse vertaisarviointimenettely ei ole mikään uutuus, vaan sitä on aikaisemminkin käytetty Auraicassa. Tänäkin vuonna valistusajan intellektuaalinen kulttuuri ja tieteelliset miljööt ovat Auraican artikkeleiden polttopisteessä. Tällä kertaa viivymme Turun akatemian ja sen professoreiden piirissä. Harri Uusitalon artikkeli käsittelee Pehr Adrian Gaddin artikkelisarjaa "Försök til Ichtyologia Fennica", joka julkaistiin lehdessä Tidningar utgifne af ett sällskap i Åbo vuosina 1771 ja 1772. Artikkelisarjassa esiteltiin noin viisikymmentä Suomessa tavattua kalalajia. Erityisesti kiinnostavan sarjasta tekee se, että myös kalojen suomenkieliset nimet mainittiin, monessa tapauksessa ensimmäistä kertaa. Elävien olentojen sekä asioiden ja ilmiöiden nimeäminen on inhimillisen tiedon lähtökohta. Gaddilla oli vahva kiinnostus kansankieleen. Kalojen ja niiden suomenkielisten nimien esitteleminen oli hänen tieteellisen toimijuutensa ilmentymä. Ajalle tyypillisesti tämä ulottui hänen oman professuurinsa alan eli kemian ulkopuolelle. Myös toinen artikkeli, Ella Viitaniemen kirjoittamana, alleviivaa selkeästi, ettei akateemisten opettajien toimintakenttä rajoittunut pelkästään yliopistoon. Hän tarkastelee Johan Kraftmanin elämäntyötä ja profiilia ylimääräisenä matematiikan professorina, koulurehtorina ja valistuneena yhteiskunnallisena toimijana, joka edisti maataloutta ja soiden ojitusta ja rakennutti enclosure-hengen mukaisia kiviaitoja. Viitaniemen artikkelissa piirtyykin kuva valistusajan ihanteiden mukaisesta monipuolisesta kansalaisesta. "Valistuksen tekijät" ovat esillä myös Elina Maaniityn katsauksessa lääkäreiden eettisiin valintoihin rokonistutuksen yhteydessä. Katsaus perustuu Maaniityn Porthanseuran syysseminaarissa 8. marraskuuta 2019 pitämään esitelmään. Lääketieteen
Ruokahävikki Suomen kotitalouksissa ja ravitsemispalveluissa
Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, 2012
Ruoan päätyminen jätteeksi on ekologisesti ja taloudellisesti kestämätöntä. Raaka-aineiden tuotannosta ja prosessoinnista aiheutuneet ympäristövaikutukset ovat syntyneet turhaan. Yksi yksinkertaisimpia keinoja vähentää elintarvikeketjun ympäristövaikutuksia onkin ehkäistä syntyvää ruokahävikkiä. Selvitimme Foodspill –hankkeessa ruokahävikin määrää ja laatua Suomessa. Koska kansainvälisten tutkimusten mukaan suurimmat ruokahävikkimäärät syntyvät kotitalouksissa ja ravintolapalveluissa, keskitimme mittaukset niihin. Lisäksi hävikkitietoja kerättiin elintarviketeollisuudelta ja kauppaketjuilta. Syyskuussa 2010 toteutimme seurantatutkimuksen, jossa selvitettiin suomalaisissa kotitalouksissa syntyvän ruokahävikin määrää ja sen laatua. Tutkimukseen osallistui 420 kotitaloutta, joista 380 suoritti tutkimuksen loppuun asti. Ennen tutkimusta osallistujat täyttivät taustatietolomakkeen ja heille lähetettiin keittiövaaka ruokahävikin punnitsemista varten. Tutkimusaika oli kaksi viikkoa ja tulo...