Surat Tugas dosen pa (original) (raw)

Luokanopettajaopiskelijat ja kielioppi

Kieli, koulutus ja yhteiskunta : Kielikoulutuspolitiikan verkoston verkkolehti, 2014

Tulevien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (OPS16) korostuvat kielitietoisuus ja entistä laajemmin ymmärretyt tekstitaidot, joita ehdotuksessa kutsutaan monilukutaidoksi. Perustan tekstitaidoille luovat luokanopettajat, jotka opettavat valtaosan äidinkielen perusopetuksesta. Mitä tämä opetussuunnitelman uusi suunta tarkoittaa luokanopettajaopiskelijoiden kannalta? Nykyisissäkin opetussuunnitelman perusteissa (POPS 2004) äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa tekstitaidot painottuvat: kielen rakenteiden tarkastelusta on siirrytty kohti merkityksen ja käytön näkökulmaa. Sanaa kielioppi ei mainita kertaakaan, vaikka kieliopillisuudesta puhutaankin useaan otteeseen ja vaikka tuo ilmeisen pelottava sana esiintyy muiden kielten osioissa. Tätä kirjoitettaessa uuden suunnitelman luonnoksesta puuttuvat vielä oppiainekohtaiset sisällöt, mutta yleisessä osassa näkyy entistä vahvemmin trendi kohti kielen merkityksen ja käytön korostusta, mikä tarkoittaa uutta pohdintaa myös luokanopettajakoulutukseen. Kielioppi isänmaan asialla Kieliopin opettamiseen liittyvissä keskusteluissa on aina puhuttu yllättävän paljon aivan muista kuin puhtaasti kielitieteellisistä tai kielididaktisista asioista (Cameron 1995; Lefstein 2009). Kielioppi näyttäytyy sekä maallikoiden että kasvatuksen asiantuntijoiden koulutusdiskursseissa vahvasti ideologisena ja poliittisena kysymyksenä. Äidinkielen opetuksen alkuvaiheessa kieliopin opettamista pidettiin keskeisenä kansallisen heräämisen ja herättämisen välineenä (Koskinen 1988). Kieliopin opettaminen koettiin kasvattajien isänmaalliseksi tehtäväksi, se oli "velvollisuudentuntoisten, moraalisten opettajien kutsumustyö" (Mäkinen 1972, 97). Deborah Cameronin (1995, 78-115) mukaan brittiläisessä koulutuskeskustelussa kieliopin opetuksen vähentäminen on aina aiheuttanut suorastaan paniikkia: monille kielioppi symboloi vanhaa hyvää aikaa, jolloin imperiumi vielä oli voimissaan eikä kansallista identiteettiä horjuttanut globalisaatio tai postmoderni ajattelu. Myös Olli Jalosen Poikakirjassa (2010) kieliopin opiskelu edustaa tiukkaa kuria, järjestystä, moraalia ja isänmaallista uhoa, joita opettaja yrittää oppilaisiinsa ajaa. Kuten usein on todettu, keskustelun kieliopin merkityksestä kouluopetuksessa tekee vaikeaksi se, että termi kielioppi ymmärretään eri tavoin (esim. Kulju 2012). Maria Vilkuna (2006) nimeää termille kolme päätulkintaa:

A-luokan lihansyöjille

Lähikuva, 2005

hyperbol iset metamor-froosit Kirjoitan tdssii katsauksessa kolmesta aiheesta: ruoasta, mainonnasta ja ruokamainonnasta. Aloitan keskimmiiisestii eli mainonnasta. Mainonta: Olet si€i, mite ostat Mainoksilla myydiiiin tuotteiden lisiiksi eliimdntapoja ja sosiaalisesti haluttavia identiteettejii. Niiden avullatarjotaan mahdollisuutta muokata subjektiasemia uudelleen, kun tavoiteltavat identiteetit liitettiiin mainostettaviin tuotteisiin.l Mainonnalla ruokitaan ihmisten tyytymiittdmyyden kautta halua muuttua tai tulla joksikin muuksi ja annetaan ymmiirtiiii, ettii ostamalla mainostettuja tuotteita he voivat saavuttaa mahdollisuuden muutokseen, metamorfoosiin. Kuluttajien halutaan samastuvan mainoksissa esitettyihin henkildihin ja eliimiintyyleihin, jotta he samastuisivat my6s mainostettaviin tuotteisiin ja ostaisivat niitii2. Mielleyhtymiit voittajiin, menesfyjiin ja vahvoihin sankareihin toimivat tehokkaina mainonnan keinoina saada kuluttajat uskomaan, ettii mainostettava tuote on erityisen hyvti ja auttaa heitii muuttumaan ,,paremmiksi,, ihmisiksi3. Niinp?i mainoksissa myyd[dnkin tuotteita kauniiden, hoikkien ja urheilullisten ihanneihmisten avulla. Niissti kiiyetiiiin hyv?iksi mainosmaailman ehkii vanhinta, konventionaalisinta ja kuluneinta merkkikieltii, jonka tehtavena on sitoa ihanneihmisissii niikyviss6 olevat ideaalimtiiireet mainostettavaan fuotteeseena. Mainonta antaa siis ymmiirtiiti, ettii ostamallaja kuluttamalla ihminen voi tulla siksi, mitii haluaa. Mainostetuista kulutushyddykkeistii ja tuotteista tulee niiin "parempien" identiteettienja esimerkiksi terveellisyyden, hyviin yhteiskunnallis-sosiaalisen aseman ja onnellisuuden * symboleita ja Sanna Karkulehto, FM, prolektipaellikko, taideaineiden ja antropologian laitos, Oulun yliopisto

Kuvittelua opettamassa

Sosiaalipedagoginen aikakauskirja

Utopiat ja toisenlaisten maailmojen kuvittelu ovat tärkeitä yhteiskuntakritiikin välineitä. Kuvittelu ei kuitenkaan synny itsestään, vaan se on taito, joka vaatii harjoittelua. Tässä käytäntökuvauksessa tarkastellaan sitä, miten kuvittelua voi opettaa yliopistossa. Kuvaus pohjautuu sosiologian maisteriopiskelijoille suunnattuun "Harjoituksia poliittisessamielikuvituksessa" -opintojaksoon. Kuvauksessa pohditaan konkreettisten esimerkkien avulla taiteen piirissä kehitettyjen harjoitteiden soveltamista yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun ja opetukseen sekä kriittisen ajattelun valmiuksien kehittämiseen. Pohdinta perustuu harjoitusten kuvauksiin, tutkijoiden opetustilanteista kirjoittamiin kenttäpäiväkirjoihin ja opiskelijoiden kurssipalautteisiin. Kuvittelu auttaa edistämään yhteiskunnallista muutosta sekä haastaa etsimään toisenlaisia tietämisen tapoja. Kuvittelu ja sen opettaminen edellyttää mahdollisen pedagogiikkaa, joka ei tarjoa valmiita vastauksia vaan etsii tapoja kur...

Työelämälähtöisyyden määrittäminen ja käyttäminen ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilussa

2009

In Finnish higher education, a significant experiment on the introduction of master's degrees in universities of applied sciences (AMK) was conducted in years 2002-2005. Following this experiment, master's degrees (formally corresponding university degrees) in universities of applied sciences were introduced permanently. Before the postgraduate degree experiment, some heavy debates took place about whether master's degrees were really needed in universities of applied sciences. The experiment was made possible and the dispute resolved, as the master's degrees in universities of applied sciences were defined as work-based. In the law on the experiment, "workbased" was defined as a three-year work experience before the students were eligible for master's studies. Also, the master's studies have to be organized so that it is possible to study while working, and the master's thesis should be a development task for working life. The aim of this study was to identify the experiment's actor network, both on how the work-based orientation was defined and described, an on how the starting point of work-basis was elaborated by the actors. In order to observe the actors of the experiment, actor network theory (ANT) developed especially by Bruno Latour (1988, 2005) was applied. The key concepts adapted in this study are actant, actor, traces of actors, associations and social connections. The data consisted of documents construed during the planning and experiment phases of the experiment, together with documentation on the evaluation and the follow-ups. As a conclusion, the actor network of the experiment consisted of steering, implementing and stakeholding actors whose interests were perhaps in some cases contradictory, but who still eventually supported the proposed change. Actions, arguments and discussion on the theme of "work-based" turned the attitude towards permanent master's degrees positive even among university stakeholders, who were first against them. The work-basis of education has become both a part of educational policy as well as a distinctive concept that steers implementation of education in universities of applied sciences. During the experiment, a practice of three-partite collaboration between students, employers of students, and teachers developed. The collaboration is focused on the thesis period, as the thesis is usually completed as a developing task in a working life context. The model is interesting, although not always fully exploited as the basis of developing work-based methodologies.

Työelämäyhteistyö ammattikorkeakouluopettajan osaamishaasteena

2019

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ammattikorkeakouluopettajien työelämäyhteistyön osaamishaasteita. Tutkimusaineisto kerättiin yksilö-ja ryhmähaastatteluilla, joihin osallistui 16 eri alojen ammattikorkeakouluopettajaa. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä. Työelämäyhteistyön osaamishaasteina tulivat esille muutos koulutuksen ja työelämän suhteissa, verkostomainen opettajuus, monipuolisten taitojen hallinta ja pedagogiikan uudistaminen. 2 Ammattikorkeakouluopettajien työelämäyhteistyö edellyttää uusien taitojen omaksumisen lisäksi yhteisöllisyyden kehittämistä niin työelämän kuin opiskelijoidenkin kanssa.