Jälkeemme vedenpaisumus (original) (raw)

Muukalainen meissä

Tiedepolitiikka, 2006

Kriisien ja avustusoperaatioiden kohdalla ihminen meissä punnitaanja paljastetaan. Viime vuoden tapaninpäivän tienoilla uutisotsikoihin noussut Aasian tsunami palautti (länsimaalaisiin) mieliin elämän rajallisuuden ja sen, että tuo rajallisuus saattaa kohdata jopa meitäkeitä meitä? Otsikoita (eri maiden lehdistä) lukiessa ei tullut täyttä varmuutta siitä, oliko kyseinen onnettomuus kohdannut pelkästään tietyn maan kansalaisia, vai oliko sittenkin kyse erityisesti paikallista väestöä, aasialaisia koskettaneesta suuraallosta? Tiedotusvälineiden yritys tehdä uutisesta esimerkiksi suomalaisia koskettanut onnettomuus oli vilpitön. Maapallomme sai oikeanlaiset mittasuhteet. Se tiedetään, mikä pallonpuolisko meitä todellisuudessa eniten kiinnostaa. Oma, tietysti. Mutta onko oltava näin, tai itse asiassa, täytyykö pelkästään omaan napaan tuijottavan asenteen muuttua, jotta maailma olisi "turvallinen" paikka elää? Keitä oikein pelkäämme: luoko vauraus ja hyvinvointi pelkoja ja uhkia paitsi omien rajojensa sisäpuolelle, myös niiden ulkopuolelle? Voiko missään enää olla "turvassa" jos toiset, he, tunkeutuvat rajojemme sisäpuolelle? Onko turvallisuus sanana osa vauraiden hyvinvointivaltioiden retorista apparaattia, jonka avulla torjutaan toinen, uhkaava? Globalisaatio on avainsana Yhdysvaltain länsirannikolla riehunut hirmumyrsky Rita osoitti ihan kouriintuntuvasti, että ylemmän kerroksen väki ajattelee myös meitä parempiosaisia, yltäkylläisessä todellisuudessa, vauraalla pallonpuoliskolla eläviä ihmisiä. Ehkä Jumala halusi pierullaan muistuttaa meitä joistakin

Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueilla

2018

Ecological compensations in coastal and open sea areas of the Baltic Sea The need to protect biodiversity is increasing worldwide. Human activities, especially eutrophication, have strongly and adversely impacted the marine environment in the watershed, coastal and open sea areas of the Baltic Sea. The existing marine protection area (MPA) network is a central component in sustaining the biodiversity values of the Baltic Sea. However, even though the MPA network protects important marine and coastal habitats and species, further measures are needed to reduce the rapid decline of biodiversity. One additional measure to halt biodiversity loss is ecological compensation or offsetting, where damage caused by human activity is compensated by restoring or protecting biodiversity elsewhere. The aim of ecological compensations is to produce ecological benefits to ecosystems (and/or species) and secure the essential ecosystem services in situations where human activities cause degradation to natural environments. General recommendation is that ecological compensations should be used as a final measure to minimize biodiversity loss. According to the mitigation hierarchy avoidance, mitigation and restoration on site should all be applied to minimize the damages prior to compensation. Furthermore, compensations should be measurable, permanent and of similar magnitude as the damages. The impact should be estimated based on ecological criteria, which separates ecological compensations from for example nutrient or carbon compensations. This report considers potentially usable measures that can be taken in the Baltic Sea watershed and coastal areas when planning ecological compensation. The compensation of marine ecological functions and values can be more complicated than compensations in terrestrial environments, because marine ecosystems are dynamically and three dimensionally connected ecological entities, which are characterized by strong spatio-temporal connectivity. The interconnectedness of terrestrial and marine systems is taken into account: the report includes measures for the watershed area because they can form an important part of a holistic approach in offsetting planning: reducing the effects of eutrophication on a local level by restricting the inflow of nutrients from the watershed can increase chances to actually achieve the offsetting goals than if only local coastal or marine measures are taken. Furthermore, concrete compensation measures are presented for sheltered and open coastal areas and different underwater habitats, including key habitats for fish. Finally, compensation measures for individual species are discussed shortly, although only a limited number of examples exist. Most of the measures presented in this report can be utilized also in other levels of the mitigation hierarchy when reducing and limiting the effects of human activities. It is thus essential that the chosen measures are planned and used to offset ecological functions and values and the planning, realisation and monitoring of the whole compensation procedure is well defined and carried out according to the principles of the mitigation hierarchy.