Uraani, torium, kalium ja maankäyttö Lapissa sekä geofysiikka ympäristötutkimuksissa (original) (raw)

2019, Lapin kaiku-hankkeen erillisraportti, Gelogian tutkimuskeskuksen Työraportti 65/2019

Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama Lapin kaivoskeskittymän kumulatiivisten ympäristövaikutusten arviointi ja hallinta (Lapin Kaiku) -hanke käsitteli alkuaineiden alueellista esiintymistä Lapin maakunnan alueella moreenissa sekä pinta- ja pohjavesissä. Tämä on Lapin Kaiku -hankkeen erillisraportti, joka käsittelee uraanin, toriumin ja kaliumin esiintymistä, siihen liittyvää maankäyttöä Lapissa ja geofysiikan käyttöä ympäristötutkimuksissa. Uraanin esiintymistä Lapin maaperässä käsiteltiin geokemiallisen moreeniaineiston perusteella (kuningasvesiliuotus, raekoko <2 mm, näyte C-horisontista). Aineisto käsiteltiin ArcGISpaikkatieto-ohjelmalla moreenin uraanipitoisuuksien kartoittamiseksi. Tuloksia analysoitiin Lapin kallioperän suurrakenteiden mukaisesti. Lapin uraanin esiintymistä, esiintymiä ja etsintää käsiteltiin myös erilaisten maankäyttömuotojen (luonnonsuojelu, matkailu ja poronhoito) valossa erityisesti Länsi-Lapin ja Soklin suhteen. Merkittävässä roolissa uraanin ja maankäytön suhteen on Kolari-Kittilän uraaniprovinssi, joka kuuluu myös Länsi-Lapin rautaoksidi-kuparikulta-esiintymätyypin vyöhykkeeseen. Vaikka uraania ei luultavasti alueella tulla lähitulevaisuudessa etsimään tai hyödyntämään, alueen muut mahdolliset kaivannaiset houkuttelevat malminetsintään ja mahdolliseen kaivostoimintaan. Kolari-Kittilän alue on kuitenkin suurelta osin luonnonsuojelu-, matkailu- ja poronhoitoaluetta, mikä aiheuttaa haasteita malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle ja eri intressien yhteensovittamiselle. Dialogi eri toimijoiden kanssa on tällöin tarpeen. Raportissa esitetään myös uraanin, toriumin ja kaliumin pitoisuus Lapissa Geologian tutkimuskeskuksen lentomittausten mukaan. Radiometrisessä mittauksessa mitataan maan luonnollista radioaktiivista säteilyä, jonka avulla saadaan määriteltyä em. alkuaineiden pitoisuus maan pintaosassa n. 0-30 sentin syvyydellä. Radiometristä mittausta käytetään mm. soiden ja lumen vesipitoisuuden määrittämi-sessä, malminetsinnässä ja geologisen kartoituksen apuna. Raportti sisältää Lapin radiometriset kartat eli uraanin, kaliumin ja toriumin pitoisuuskartat, kokonaissäteilyn ja kaksi pitoisuuksien suhteita esittävää karttaa. Esimerkiksi Keski-Lapin granitoidikompleksi ja Sokli erottuvat kartoista. Geofysiikkaa käytetään ympäristötutkimuksissa esimerkiksi pohjavesialueiden kartoitukseen ja mallinnukseen, kaivosaltaiden ja muiden patojen pitävyyden tutkimiseen, saasteiden leviämisen havaitsemiseen ja räjähtämättömien ammusten etsintään erityisesti vesialueille rakennettaessa. Tyypillisiä geofysiikan avulla selvitettäviä asioita ympäristötutkimuksissa ovat esimerkiksi maapeitteen paksuus, peruskallion rikkonaisuus ja maan sähkönjohtavuus, joka liittyy mm. veteen ja siihen mahdollisesti liuenneisiin kemikaaleihin. Raportissa käydään läpi geofysiikan tutkimusmenetelmiä ja niiden käyttöä ympäristötutkimuksissa.