Adorno oikeistoradikalismin viehätyksestä (original) (raw)
Mainonnan eettisyys itsesääntelyn kohteena
2009
Väkivalta, pornografinen kuvasto, uskonnollisten symbolien halventaminen tai kansallisuuksien esittäminen kielteisessä valossa ovat esimerkkejä epäeettisestä mainonnasta. Se voi olla haitallista tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle sekä maailmankuvaansa vasta muodostaville lapsille. Tärkeä aihe on puhuttanut jatkuvasti niin yleisönosastoilla kuin politiikassakin. Suomessa epäeettistä mainontaa valvovat sekä kuluttajavirasto että mainosja media-alan ylläpitämä mainonnan eettinen neuvosto. Mainonnan eettinen neuvosto on esimerkki niin kutsutusta itsesääntelystä, jossa yritykset sopivat keskenään säännöistä ja niiden valvonnasta. Nyt julkaistava tiedonanto on osa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lainsäädäntötutkimuksen hanketta, jonka rahoitukseen oikeusministeriö on osallistunut. Huomion kohteena on erityisesti mainonnan eettisen neuvoston toiminnan arviointi suhteessa kuluttajaviranomaisten toimintaan ja hyvän itsesääntelyn kriteereihin. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostavat ...
Alue ja Ympäristö, 2021
Pääkirjoitus Alue ja Ympäristö -lehden teemanumeroon 2/2021 Kohti ekohyvinvointivaltiota.
Todellisuudelle vieras, näköalaton ihmiskuva valtiolliseen käyttöön
Aikuiskasvatus, 1982
Artikkelissa analysoidaan Tapio Vahervan ai kuiskoulutuksen johtoryhmän toimeksiannosta valmistamaa muistoa ihmiskuvasta, sen lähtökohdista ja tarkastelutavasta. Muistio nähdään vieraaksi arkitodellisuudelle ja eikä sen tieteellistä kuvausta pidetä riittävän selitysvoimaisena. Myös aikuiskasvatuk sen perinteiset sivistyspäämäärät on muistiossa sivuutettu.
Suomen sitä: pragmatiikan heijastuma syntaksissa
Sananjalka, 1975
Suomen kielessä ei ole ns. muodollista subjektia. Ruotsissa ja englannissa, joissa väitelauseen vakiintunut kanoninen muoto erotukseksi esim. kysymyslauseen inversiosta on subjekti + verbi, on sisällöllisen subjektin puuttuessa turvauduttava tyhjään pronominiainekseen, jolla väitelauseen tuntomerkki, suora sanajärjestys saadaan esiin. 1 Suomenkin väitelauseissa ilmenee selvää taipumusta välttää verbialkuisia rakenteita, kun kyseessä on temaattisesti tunnusmerkitön lause. Jos nimittäin päälause 2 , jossa on useita nominilausekkeita, alkaa verbillä, se tulkittaneen useimmiten inttä väksi; vrt. lausetta (1). Jos lauseesta puuttuu ilmisubjekti, kuten on laita passiivissa (2), geneerisessä (3) tai kausatiivisessa FLIP-rakenteessa (4), jokin läsnäolevista nominilausekkeista siirretään lauseen alkuun. 1. Oppii lukemalla 2. Metsässä lauletaan. 3. Täällä viihtyy. 4. Minua väsyttää. Kyseessä ei ole ehdoton piritarajoitus, kuten esim. englannissa, vaan pikemminkin tendenssi. On nimittäin toki runsaasti pintalauseita, jotka ovat verbialkuisia, vaikka niiden ei voikaan katsoa olevan inttäviä tai muuten temaattisesti tunnusmerkillisiä. Ensinnäkin suomessa on myöhäinen pronominin poistosääntö, joka valinnaisesti poistaa 1. ja 2. persoonan subjektipronominin ja synnyttää verbialkuisia lauseita: 5. Uskon vallankumoukseen. Tämän säännön olemassaolo edellyttää väitettävän, että verbialkuisuuden välttäminen on pikemminkin "shallow constraint" kuin varsinainen pinta-
Kivikirkkokirjan kritiikistä Liliukselle
2004
Henrik Lilius arvosteli Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 1/2004 kirjani Suomen kivikirkot keskiajalla (Otava 2003). On hyvä vastaanottaa kiitoksien lisäksi hänen kriittisiä näkemyksiään, vaikka useimmat niistä ovatkin mielestäni heikohkosti perusteltuja niin metodologisesti, asiallisesti kuin tieteen etiikan kannalta.
Inhimilliset toimintamahdollisuudet oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kriteereinä
Aikuiskasvatus
Näkökulmia tutkimukseen -puheenvuorossaan Kristiina Brunila (Aikuiskasvatus 1/2014) esittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan uuden kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon professuurin. Kuvatessaan suunnitelmiaan profesuuriin liittyen hän peräänkuuluttaa teorioita ja tutkimusta, joiden "tulisi auttaa ymmärtämään ongelmia, joita yhteiskunnassamme ja mahdollisesti myös omassa ajattelussamme on, mutta myös tarjoamaan ymmärrystä ajatella ja toimia toisin". Tartumme kommentaarissamme Brunilan visioimaan toisinajatteluun, "pieneen idealismiin" ja "uuden kehittelyyn". Otamme kantaa ajankohtaiseen keskusteluun tarjoamalla uuden ja täydentävän perspektiivin: Inhimillisten toimintamahdollisuuksien lähestymistavan 1 (capabilities approach). Näemme siinä potentiaalia suomalaiseen koulutuspoliittiseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.