Muistoja professori Simo Knuuttilan tapaamisista matkan varrella - Memories of meeting professor Simo Knuuttila along the way. (original) (raw)

Sanallisen kauhun intermediaalinen kokemus. Marko Hautalan Leväluhta

AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti

Marko Hautalan Leväluhta (2018) kertoo Vallin perheen useissa aikatasoissa liikkuvan synkän pohjalaisen kronikan. Äärimmäinen black metal -alakulttuuri nousee tarinan keskeiseksi ilmiöksi tapahtumien kerratessa ja heijastaessa vanhoja pelkoja, joista sikiää nykyhetkessä uusia. Tutkin intermediaalisen kokemuksen käsitteen avulla, mitä sanoilla esittäminen pakottaa lukijan kuvittelemaan ja miltä Leväluhdan kaltaisen teoksen kuvitelmat tuntuvat. Menetelmäni nojaa Lisa Blackmanin fenomenologisiin näkemyksiin psykologisesta affektiivisuudesta. Kirjailija Hautala on osallistunut tutkimuksen toteuttamiseen. Tarkastelen, miten kirjallisen tekstin mediaalisen ympäristön affektiivisten piirteiden analysointi Blackmanin välittyneen havainnoimisen käsitteen keinoin tekee eroa Brian Massumin uusmaterialistiseen näkemykseen affektista raakana selkärangasta kumpuavana ilmiönä. Väitteeni mukaan lukiessa olennaista ei ole, miten keho reagoi ulkopuolisiin biologisiin tai mytologisiin vaikuttimiin, va...

Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 282

2006

The aim of the present study was to expand our knowledge on the importance of motor skills to language development. The three main questions were the relationship between early motor development and later motor skills, between early motor and language development, and, between early motor development and reading speed in children at risk for dyslexia. The study was a part of an international project, the Jyväskylä Longitudinal Study of Dyslexia. The samples in this study consisted of 64, 88, 75 children with familial risk for dyslexia, respectively, and 66, 88, 79 children in a matched control group, respectively. The main results of the study indicate that early body control predict moderately well motor skills at 3.5 years of age. Surprisingly, however, the early hand control skills and later fine motor skills were not developmentally related. Nevertheless, it was found that children with early developing hand control were poorer in their gross motor skills at 3.5 years. The results related to the language development indicate that the early motor milestones and later language skills were associated to the familial risk for dyslexia. Five distinct subgroups of motor development were found, three in the control group and two in the at-risk group. The children in the at-risk group who were slow in their overall motor development had fewer words and shorter sentences at 1.5-2.0 years of age. Also development at the ages of 3.5-5.5 years of age showed that their vocabulary was smaller and morphology was poorer than among the children in all the other subgroups. The same trend was found in reading speed at the end of the first grade. In conclusion, the results suggest that in children with familial risk for dyslexia, information on early motor development is valuable in screening those children at risk for slower language development already before the appearance of words, as problems in early motor development in this population are an early sign of possible reading difficulties. Benefits of early motor intervention to language development in children with familial risk for language-based difficulties are discussed.

Tutkimustarinoita Ounaksen varrelta

2008

tabula Gr atulatoria tuomo a aLto, Helsingin yliopisto Aikuiskasvatus-lehti Leena ahteenmäki-peLkonen, Helsinki päivi atjonen, professsori, Joensuun yliopisto anja heikkinen, professori, Tampereen yliopisto Rit va engestRöm, Helsingin yliopisto anneLi eteL äpeLto, professori, Jyväskylän yliopisto Joensuun normaalikoulu, Joensuu peRtti k ansanen, professori (emeritus), Helsinki Kansanvalistusseura Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto eRkki komuL ainen, professori (emeritus), Helsinki meRvi kutuniva, Lapin yliopisto tuuL a L aes, Rauman opettajankoulutuslaitos Lifelong Learning in Europe LLinE-lehti hannu LintuRi, Otavan Opisto, Mikkeli Metallityöväen Murikka-opisto, aki ojak angas maRjukk a nuR meL a-antik ainen ja aRi antik ainen, Joensuun yliopisto anja paRpaL a, Oulun yliopisto piRkko R emes, dosentti, Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu pekk a saLLiL a, Kansanvalistusseura R aija seppänen, Rovaniemen ammattikorkeakoulu juha suoR anta, aikuiskasvatuksen professori, Tampereen yliopisto Leena syRjäL ä, Oulun yliopisto jukk a tuomisto, Tampereen yliopisto vuokko vienoL a, dosentti, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos outi yLitapio-mänt yL ä, Lapin yliopisto sisällys Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kaarina Määttä ystäv y yden olemusta etsimässä Soili Paananen bioGr aFinen oPPiminen ja dysleksian tiedostaminen Seija Keskitalo-Foley yksi kertomus, monta tarina a Narratiivinen, emansipatorinen ja empaattinen lukutapa lappilaisen maaseudun naisten elämäkertojen tutkimuksessa Anne Kurkela ja Piritta Pietilä ma aHanmuuttajanaiset k ansalaisina aik ak ausleHdissä Anneli Lauriala tutkimusPar adiGmat ja oPettajankoulutus Opetusteknikosta oman työn tutkijaksi Raimo Kaasila matk a matema attiseen minä än Kirjallisuusterapian soveltaminen luokanopettajakoulutuksessa Helena Koskinen toinen tie oPettajaksi Paula Kyrö yrittäjy ysk asvatuksen la ajentuvat näkÖalat Matti Laitinen minne menet, HenkilÖstÖn keHittäjä? Esa Poikela ja Sari Poikela k asvu sosia aliseen toiminta an Ongelmaperustainen oppiminen ja freireläinen pedagogiikka kirjoittajat Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kasvatustieteen perusteet-teoksensa alkusanoissa Veikko Heinonen (1989, 9) kirjoittaa: "Kasvatustieteen asema itsenäisenä tieteenä ei ole erityisen vahva. Tätä tiedettä hajottavia voimia esiintyy sekä tieteen ulkopuolella että sen sisällä. … Joskus kasvatustiede halutaan kokonaan kieltää. Sitä pidetään tällöin vain muiden tieteiden, kuten psykologian, sosiologian ja filosofian sovelluksina kasvatukseen… Kasvatustieteen sisällä tapahtuvat hajotuspyrkimykset korostavat erilaisia lähestymistapoja, paradigmoja, tutkimusotteita ja menetelmiä." Heinosen mukaan vaarana on pyrkimys irrottaa kasvatustiede käytännön pedagogiikasta ja siten murentaa kasvatustieteen autonomia-ja identiteettiperustaa. Seurauksena on, että kasvatustiede soveltavana tieteenalana on jatkuvassa identiteettikriisissä. Sitä uhkaavat muut tieteenalat ja sisäiset hajottajat, jotka pahimmillaan tunkevat syvälle kasvatustieteen ytimeen kyseenalaistaen sen perusteet.-Tosin varmuutta siitä, mikä on kasvatustieteen syvintä ydintä, ei tunnu olevan. Elämänikäisen, vapaaajan ja arjen tai työssä oppimisen, ammatillisen kasvun ja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta kasvatustieteessä ei ole kysymys vain kasvattajan ja kasvatettavan tai oppijan ja ohjaajan välisestä suhteesta. Oppimisen ilmiö tulee toimeen myös ilman legitimoitua toista osapuolta, eli opettajaa, kouluttajaa, ohjaajaa tai oppilaitosta. Konventionaalisen kasvatustieteen fokuksessa ei olekaan oppiminen vaan oppimisprosessin säätely. Pulmana on, että säätely ei tuota aina haluttuja tuloksia ja oppilaat oppivat myös asioita, joita ei ole suotavaa oppia. Olisiko kuitenkin tärkeämpää tutkia oppimisilmiötä kuin vain sen säätelyä? Opettamisesta vapautetun oppimisprosessin tutkiminen antaa lopulta tietoa ja välineitä myös sen säätelyä varten. Tarvitaan perustutki-1. Artikkelini pohjautuu väitöskirjaani, jota varten haastattelin 19 lappilaisella maaseudulla asuvaa naista. Haastateltavien ja paikkakuntien nimet ovat peitenimiä.

Vallankäyttäjiä ja keisarien välikappaleita – VESTAN NEITSYIDEN ASEMA JA ARVOSTUS 200-LUVUN ROOMASSA

2008

Vestan kultti oli eräs vanhimmista ja tärkeimmistä Rooman kulteista. Sitä hoiti kuusi Vestan neitsyttä, jotka muodostivat vanhimman jäsenen (virgo Vestalis maxima) johdolla ainoan naispuolisen viralliseen uskontoon kuuluvan pappiskollegion. Tutkin vestaalien asemaa ja arvostusta 200-luvun Roomassa Severus-suvun keisarien aikaan. Tarkastelen tätä kahdesta näkökulmasta. Ensiksi kysyn, miten vestaalit itse ja heidän lähipiirinsä hyödynsivät edullisen sosiaalisen aseman, joka vestaalin virassa oleva nainen saattoi saada. Kysymys on vestaalien toiminnan tarkastelusta. Toisaalta tarkastelen, miten hallitsija otti vestaalit ja Vestan kultin huomioon ja käytti näitä omien uskonto- ja valtapoliittisten tavoitteidensa välineinä. Kyseessä on hallitsijan vestaalipolitiikan muutosten tarkastelu. Tärkeimpänä lähdeaineistona vestaalien toimintaa pohtiessani käytän 200-luvulla kollegion vanhimmille vestaaleille valmistettuja piirtokirjoituksia. Piirtokirjoitukset ja niiden yhteydessä olevat vestaal...

Julistajasta kuuntelijaksi : Irja Kilpeläinen suomalaisen sairaalasielunhoidon uudistajana 1960-1969

2021

This study answers the question concerning the role of Irja Kilpeläinen (1911– 1999) in the reform of pastoral care for the mentally ill and general pastoral care in hospitals in Finland in the 1960s. The period under investigation (1960–1969) is the most important stage in her career as a hospital chaplain and educator. The research methods are the genetic method of historical research and content analysis, which is used in the study of the literary production of Kilpeläinen. Kilpeläinen acquired her most important resources for pastoral care, its narration and its teaching from Carl Rogers (1902–1987) who, until the mid1960s, was the most influential psychotherapist in the field of Christian pastoral care and the most renowned in the United States. Kilpeläinen had the clinical therapy training based on the Rogers method at The St Luke’s Hospital. She studied pastoral theology and psychology as well as pastoral care based on Rogers’ view of psychotherapy at The Union Theological Se...

Häpeä ja stigma mielisairaaloiden potilaiden ja heidän omaistensa muistoissa

Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti

Mielenterveysongelmiin liittyy korostunut häpeän tunne. Erityisesti mielisairaalaan joutuminen on monelle häpeällinen kokemus, josta on vaikeaa puhua. Tässä artikkelissa tarkastelen mielisairaalaan liittyvää häpeää psykiatristen sairaaloiden potilaiden ja heidän omaistensa kirjoittamien muistojen valossa. Artikkeli pohjautuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry:n Muistoja ja kokemuksia mielisairaaloista –muistoaineistoon, joka on kerätty 90 eri kirjoittajalta vuosina 2014-15. Muistoista vanhin sijoittuu 1930 –luvulle ja tuoreimmat 2010 –luvulle. Pohdin, miten häpeää kuvataan muistoissa, millaisiin tilanteisiin se liittyy ja miten se rakentuu keruukutsun pohjalta muodostuneessa muistoaineistossa. Muistokeruumateriaalin erityisyys on otettu huomioon aineiston analyysissa liittämällä tekstiin runsaasti aineisto-otteita, joiden kautta lukija saa kokonaisnäkemyksen aineiston luonteesta sekä voi seurata analyysia ja sen johtopäätöksiä. Potilaiden häpeän tunteissa korostuu stigma, joka on r...