Kuninkaallisen vuoren juurella (original) (raw)

Tutkimustarinoita Ounaksen varrelta

2008

tabula Gr atulatoria tuomo a aLto, Helsingin yliopisto Aikuiskasvatus-lehti Leena ahteenmäki-peLkonen, Helsinki päivi atjonen, professsori, Joensuun yliopisto anja heikkinen, professori, Tampereen yliopisto Rit va engestRöm, Helsingin yliopisto anneLi eteL äpeLto, professori, Jyväskylän yliopisto Joensuun normaalikoulu, Joensuu peRtti k ansanen, professori (emeritus), Helsinki Kansanvalistusseura Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto eRkki komuL ainen, professori (emeritus), Helsinki meRvi kutuniva, Lapin yliopisto tuuL a L aes, Rauman opettajankoulutuslaitos Lifelong Learning in Europe LLinE-lehti hannu LintuRi, Otavan Opisto, Mikkeli Metallityöväen Murikka-opisto, aki ojak angas maRjukk a nuR meL a-antik ainen ja aRi antik ainen, Joensuun yliopisto anja paRpaL a, Oulun yliopisto piRkko R emes, dosentti, Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu pekk a saLLiL a, Kansanvalistusseura R aija seppänen, Rovaniemen ammattikorkeakoulu juha suoR anta, aikuiskasvatuksen professori, Tampereen yliopisto Leena syRjäL ä, Oulun yliopisto jukk a tuomisto, Tampereen yliopisto vuokko vienoL a, dosentti, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos outi yLitapio-mänt yL ä, Lapin yliopisto sisällys Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kaarina Määttä ystäv y yden olemusta etsimässä Soili Paananen bioGr aFinen oPPiminen ja dysleksian tiedostaminen Seija Keskitalo-Foley yksi kertomus, monta tarina a Narratiivinen, emansipatorinen ja empaattinen lukutapa lappilaisen maaseudun naisten elämäkertojen tutkimuksessa Anne Kurkela ja Piritta Pietilä ma aHanmuuttajanaiset k ansalaisina aik ak ausleHdissä Anneli Lauriala tutkimusPar adiGmat ja oPettajankoulutus Opetusteknikosta oman työn tutkijaksi Raimo Kaasila matk a matema attiseen minä än Kirjallisuusterapian soveltaminen luokanopettajakoulutuksessa Helena Koskinen toinen tie oPettajaksi Paula Kyrö yrittäjy ysk asvatuksen la ajentuvat näkÖalat Matti Laitinen minne menet, HenkilÖstÖn keHittäjä? Esa Poikela ja Sari Poikela k asvu sosia aliseen toiminta an Ongelmaperustainen oppiminen ja freireläinen pedagogiikka kirjoittajat Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kasvatustieteen perusteet-teoksensa alkusanoissa Veikko Heinonen (1989, 9) kirjoittaa: "Kasvatustieteen asema itsenäisenä tieteenä ei ole erityisen vahva. Tätä tiedettä hajottavia voimia esiintyy sekä tieteen ulkopuolella että sen sisällä. … Joskus kasvatustiede halutaan kokonaan kieltää. Sitä pidetään tällöin vain muiden tieteiden, kuten psykologian, sosiologian ja filosofian sovelluksina kasvatukseen… Kasvatustieteen sisällä tapahtuvat hajotuspyrkimykset korostavat erilaisia lähestymistapoja, paradigmoja, tutkimusotteita ja menetelmiä." Heinosen mukaan vaarana on pyrkimys irrottaa kasvatustiede käytännön pedagogiikasta ja siten murentaa kasvatustieteen autonomia-ja identiteettiperustaa. Seurauksena on, että kasvatustiede soveltavana tieteenalana on jatkuvassa identiteettikriisissä. Sitä uhkaavat muut tieteenalat ja sisäiset hajottajat, jotka pahimmillaan tunkevat syvälle kasvatustieteen ytimeen kyseenalaistaen sen perusteet.-Tosin varmuutta siitä, mikä on kasvatustieteen syvintä ydintä, ei tunnu olevan. Elämänikäisen, vapaaajan ja arjen tai työssä oppimisen, ammatillisen kasvun ja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta kasvatustieteessä ei ole kysymys vain kasvattajan ja kasvatettavan tai oppijan ja ohjaajan välisestä suhteesta. Oppimisen ilmiö tulee toimeen myös ilman legitimoitua toista osapuolta, eli opettajaa, kouluttajaa, ohjaajaa tai oppilaitosta. Konventionaalisen kasvatustieteen fokuksessa ei olekaan oppiminen vaan oppimisprosessin säätely. Pulmana on, että säätely ei tuota aina haluttuja tuloksia ja oppilaat oppivat myös asioita, joita ei ole suotavaa oppia. Olisiko kuitenkin tärkeämpää tutkia oppimisilmiötä kuin vain sen säätelyä? Opettamisesta vapautetun oppimisprosessin tutkiminen antaa lopulta tietoa ja välineitä myös sen säätelyä varten. Tarvitaan perustutki-1. Artikkelini pohjautuu väitöskirjaani, jota varten haastattelin 19 lappilaisella maaseudulla asuvaa naista. Haastateltavien ja paikkakuntien nimet ovat peitenimiä.

Vallankäyttäjiä ja keisarien välikappaleita – VESTAN NEITSYIDEN ASEMA JA ARVOSTUS 200-LUVUN ROOMASSA

2008

Vestan kultti oli eräs vanhimmista ja tärkeimmistä Rooman kulteista. Sitä hoiti kuusi Vestan neitsyttä, jotka muodostivat vanhimman jäsenen (virgo Vestalis maxima) johdolla ainoan naispuolisen viralliseen uskontoon kuuluvan pappiskollegion. Tutkin vestaalien asemaa ja arvostusta 200-luvun Roomassa Severus-suvun keisarien aikaan. Tarkastelen tätä kahdesta näkökulmasta. Ensiksi kysyn, miten vestaalit itse ja heidän lähipiirinsä hyödynsivät edullisen sosiaalisen aseman, joka vestaalin virassa oleva nainen saattoi saada. Kysymys on vestaalien toiminnan tarkastelusta. Toisaalta tarkastelen, miten hallitsija otti vestaalit ja Vestan kultin huomioon ja käytti näitä omien uskonto- ja valtapoliittisten tavoitteidensa välineinä. Kyseessä on hallitsijan vestaalipolitiikan muutosten tarkastelu. Tärkeimpänä lähdeaineistona vestaalien toimintaa pohtiessani käytän 200-luvulla kollegion vanhimmille vestaaleille valmistettuja piirtokirjoituksia. Piirtokirjoitukset ja niiden yhteydessä olevat vestaal...

Kuvittelua opettamassa

Sosiaalipedagoginen aikakauskirja

Utopiat ja toisenlaisten maailmojen kuvittelu ovat tärkeitä yhteiskuntakritiikin välineitä. Kuvittelu ei kuitenkaan synny itsestään, vaan se on taito, joka vaatii harjoittelua. Tässä käytäntökuvauksessa tarkastellaan sitä, miten kuvittelua voi opettaa yliopistossa. Kuvaus pohjautuu sosiologian maisteriopiskelijoille suunnattuun "Harjoituksia poliittisessamielikuvituksessa" -opintojaksoon. Kuvauksessa pohditaan konkreettisten esimerkkien avulla taiteen piirissä kehitettyjen harjoitteiden soveltamista yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun ja opetukseen sekä kriittisen ajattelun valmiuksien kehittämiseen. Pohdinta perustuu harjoitusten kuvauksiin, tutkijoiden opetustilanteista kirjoittamiin kenttäpäiväkirjoihin ja opiskelijoiden kurssipalautteisiin. Kuvittelu auttaa edistämään yhteiskunnallista muutosta sekä haastaa etsimään toisenlaisia tietämisen tapoja. Kuvittelu ja sen opettaminen edellyttää mahdollisen pedagogiikkaa, joka ei tarjoa valmiita vastauksia vaan etsii tapoja kur...

Menneiden ja tulevien äänten risteyksessä

Tekniikan Waiheita

In Finnish popular music, the adoption of electronic musical instruments, such as synthesizers, drum machines, sequencers, samplers, computers and musical software progressed slowly and was a complicated process until the early 1990s. Compared with Swedish, German and British pop and rock the electronic instruments remained longer in the margins of rock and pop rock. Regardless of the breakthrough of synths and drum machines in certain styles, such as progressive rock, funk and disco, synth pop and hip hop, the majority of Finnish bands and artists shunned synthesizers until the mid-1980s. Only after the waves of hip hop, house, techno and euro dance in the late 1980s and early 1990s, synthesizers were widely accepted as ‘normal’ and equal rock instruments. In this article, I focus on the adoption of music technology among Finnish rock and pop musicians of the 1970s and 1980s. I have interviewed three electronic musicians from three different generations. Esa Kotilainen (b. 1946), P...

Robinson Crusoesta aktiiviseen aikuisopiskelijaan

Aikuiskasvatus, 1991

Viides kansainvälinen itseohjattua opiskelua käsittelevä symposiumi pidettiin USA:ssa Okla homassa helmikuun lopulla. Kansainvälisyys jäi kiristyneen maailmantilanteen vuoksi vähiin, sil lä suurin osa ulkomaisista osanottajista oli pe ruuttanut tulonsa. Kansainvälisyys jäi yhden ete läkorealaisen, yhden malesialaisen ja yhden suo malaisen varaan. Isäntämaan ja Kanadan edusta jia sen sijaan oli paikalla sitäkin nimekkäämpi joukko:

Muukalainen meissä

Tiedepolitiikka, 2006

Kriisien ja avustusoperaatioiden kohdalla ihminen meissä punnitaanja paljastetaan. Viime vuoden tapaninpäivän tienoilla uutisotsikoihin noussut Aasian tsunami palautti (länsimaalaisiin) mieliin elämän rajallisuuden ja sen, että tuo rajallisuus saattaa kohdata jopa meitäkeitä meitä? Otsikoita (eri maiden lehdistä) lukiessa ei tullut täyttä varmuutta siitä, oliko kyseinen onnettomuus kohdannut pelkästään tietyn maan kansalaisia, vai oliko sittenkin kyse erityisesti paikallista väestöä, aasialaisia koskettaneesta suuraallosta? Tiedotusvälineiden yritys tehdä uutisesta esimerkiksi suomalaisia koskettanut onnettomuus oli vilpitön. Maapallomme sai oikeanlaiset mittasuhteet. Se tiedetään, mikä pallonpuolisko meitä todellisuudessa eniten kiinnostaa. Oma, tietysti. Mutta onko oltava näin, tai itse asiassa, täytyykö pelkästään omaan napaan tuijottavan asenteen muuttua, jotta maailma olisi "turvallinen" paikka elää? Keitä oikein pelkäämme: luoko vauraus ja hyvinvointi pelkoja ja uhkia paitsi omien rajojensa sisäpuolelle, myös niiden ulkopuolelle? Voiko missään enää olla "turvassa" jos toiset, he, tunkeutuvat rajojemme sisäpuolelle? Onko turvallisuus sanana osa vauraiden hyvinvointivaltioiden retorista apparaattia, jonka avulla torjutaan toinen, uhkaava? Globalisaatio on avainsana Yhdysvaltain länsirannikolla riehunut hirmumyrsky Rita osoitti ihan kouriintuntuvasti, että ylemmän kerroksen väki ajattelee myös meitä parempiosaisia, yltäkylläisessä todellisuudessa, vauraalla pallonpuoliskolla eläviä ihmisiä. Ehkä Jumala halusi pierullaan muistuttaa meitä joistakin

Maailmanluokan koulutuspolitiikkaa

Aikuiskasvatus

Elinikäinen oppiminen on tätä nykyä keskeisin kansainvälinen signaali, joka ohjaa OECD-maiden hallitusten käsityksiä koulutusjärjestelmän kehittämisestä. Koulutusta arvostetaan ja se on nostettu niin taloudellisen kuin sosiaalisenkin yhteiskuntakehityksen temppelinharjalle. Keskustelu koulutuksen laadusta virisi OECD:n toimesta 80-luvun puolivälissä. Se johti järjestöä kehittämään nykyisen koulutuspoliittisen lippulaivansa: koulutusjärjestelmäindikaattorit. Myös OECD:n maakohtaiset koulutuspolitiikan analyysit luetaan huolella kussakin järjestön jäsenmaassa.