Explore the Best Zagarolo Art | DeviantArt (original) (raw)

Literature

Elaman Kujanjuoksu

Mua alkoi ahdistaa, et sä ymmärrä mua kuitenkaan. Tääl on välillä hiljasta ku hautasmaalla. Ei elon merkkiäkään, kun valossa et kulje päivääkään. Ylhäisessä yksinäisyydessä on hyvä olla, kultaisessa salissa permannolla. Mutta kun se onnen illuusio hajoaa, mieli Ahdin aittaan vajoaa. Pimeyden halki kulkevi yksinäisen miehen tie, se ikuiseen kadotukseen vie. Joskus mietin miksi edes olen täällä? Kuljen elämässä heikolla jäällä. Mikä on mun tarkoitus? Siihen vastausta en löydä. Kun vastausta siihen kysymykseen etsin, vain surua ja tuskaa esiin kaivan. Sydämeni on särkynyt tuhanteen eri palaseen. Sieluni on jakautunut. Pelastusta en löydä, tämä on henkilökohtainen kiirastuleni. Joskus näen taas auringon. Mutta pimeys vaanii aina varjojen kätköissä. Ahdistus palaa syömään aurinkoni kuin susi, tuo kauhea painajaisuni. Päivästä toiseen sama jatkuu. Ei maailmassa mikään muutu, vaikka se ois uudeksi luotu.