Terveyskeskusten tuottavuuden ja tehokkuuserojen kehitys vuosina 1988-2002 (original) (raw)

Terveyskeskusten Tuottavuus Vuosina 1997 Ja 1998 Sekä

2000

Tiivistelmä: Tutkimuksessa on data envelopment analyysin avulla vertailtu 167 yleislääkärijohtoisen terveyskeskuksen tuottavuuseroja vuosina 1997 ja 1998 sekä estimoitu havaitun tehottomuuden yhteyttä terveyskeskusten toimintaympäristöä ja taloutta kuvaaviin tekijöihin. Teknisen, allokatiivisen ja kustannustehokkuuden arvioinnin lisäksi on ympäristötekijöiden vaikutusta kontrolloitu ns. johtamisen tehokkuuden mallilla. Terveyskeskuksilla oli teknisessä tehokkuudessa keskimäärin 7-10 prosenttia tehostamisvaraa toiminnassaan. Myös niiden väliset erot kustannustehokkuudessa olivat huomattavat ja kuntayhtymien terveyskeskusten tehokkuusluvut olivat keskimäärin korkeammat kuin yhden kunnan terveyskeskusten. Regressiomalleilla havaittiin, että erittäin suuren tai pienen väestöpohjan terveyskeskusten joukossa oli suhteellisesti enemmän alhaisen tehokkuusluvun saaneita terveyskeskuksia kuin keskisuurissa terveyskeskuksissa. Ympäristötekijät vaikuttivat terveyskeskusten tehokkuuteen kauttaaltaan, mutta nostivat alhaisimpia tehokkuuslukuja erityisesti Oulun ja Lapin lääneissä.

Kuntien terveydenhuoltomenot 1990-96 ja menokehitystä selittävät tekijät

1999

Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitetään miten laman aiheuttama tulotason lasku ja sen myötä verotulojen supistuminen sekä valtionosuusuudistus vaikuttivat kuntien julkisten erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon menojen kehitykseen vuosina 1990-96. Terveydenhuoltomenot olivat korkeimmillaan vuonna 1991. Vuosina 1992-94 terveydenhuoltomenot laskivat. Vuonna 1995 menot kääntyivät nousuun useimmissa kunnissa. Menojen kasvu nopeutui selvästi seuraavana vuonna, mutta reaaliset kuntien terveydenhuoltomenot asukasta kohti olivat kuitenkin vielä vuonna 1996 keskimäärin 10 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Alimpien kantokykyluokkien kuntien (korkeimmat valtionosuusprosentit) menot supistuivat voimakkaammin kuin muiden kantokykyluokkien kuntien. Kuntien väliset menoerot kaventuivat, alimman ja ylimmän kvartiilin välinen ero supistui neljänneksen vuosina 1992-96. Ekonometrisen mallin tulosten perusteella kunnan taloudellisilla resursseilla, vanhusten määrällä ja yksityisten palvelujen tarjonnalla oli positiivinen vaikutus kunnan terveydenhuoltomenojen kehitykseen. Vuoden 1993 valtionosuusuudistuksella on tulosten mukaan menojen kasvua hidastava vaikutus.

Terveys ja työmarkkinamenestys

2019

on professori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Osa tässä artikkelissa esitetyistä tutkimuksista liittyy Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittaman hankkeen (Työ, tasa-arvo ja julkisen vallan politiikka) osatuotoksiin. Kiitämme kahta lausunnonantajaa hyödyllisistä kommenteista.

Toimeentulotuen asiakkaiden terveyspalvelujen käyttö Helsingissä vuonna 2014

Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti

Huonossa sosioekonomisessa asemassa olevat sairastavat muita enemmän ja heillä on tyydyttymätöntä terveyspalvelujen tarvetta, vaikka he käyttävät runsaasti perusterveydenhuollonpalveluja (1). Hyvin toimeentulevat käyttävät tutkimusten mukaan erikoislääkäripalveluja yleisemmin kuin alemmat tuloryhmät (20, 21). Helsinkiläisten toimeentulotukiasiakkaidenperusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyttöä ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa helsinkiläisten toimeentulotuen asiakkaiden (N=38 434) sosiaali- ja terveysviraston taiHelsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) erikoissairaanhoidon vuoden 2014 käynti- ja hoitojaksotietoja verrattiin muiden helsinkiläisten (N=401 231) käynti- ja hoitojaksotietoihin ja toimeentulotuen asiakkuuden yhteyttä terveyspalvelujen käynteihin ja hoitojaksoihin analysoitiin käyttäen menetelmänä logistista regressioanalyysia ja Poisson-regressioanalyysia. Tulosten mukaan terveyspalveluja käyttäneillä toimeentulotuen asiakkailla oli ikävakioituna selvä...